Suurin asia tässä koko korona-aikana tosiaan ollut toisen ihmisen kaipuu, siitä ei pääse mihinkään. Joku onnekas saisi intohimoisen skorpionimiehen lämmittäjäkseen. Läheisyyttä eikä erotiikkaakaan tulisi puuttumaan. Ei ole tarvetta satisfyereille kun omasta takaa löytyy taitavat sormet ja vikkelä kieli. Taitohan ei katoa mihinkään, vaikka kohtahan tässä seuraava kerta tuntuu jo melkein uudelta ensimmäiseltä kerralta kun hellät hetket toisen ihmisen kanssa ovat olleet harvassa viime aikoina. Sitä kohti että onni vielä osuu kohdalle ja mukava läheisyyttä kaipaava nainen ilmestyisi jostain kulman takaa ilostuttamaan ja sulostuttamaan elämän pieniä hetkiä. Jostain se on aina aloitettava ja kerran kun pääsee makuun niin kannattaa varoa ettei jää koukkuun. Se yksikin ihminen riittäisi, en tarvitse jonoja oven taakse.

Toki olisi myös hienoa löytää ihminen, joka on kiinnostunut kulttuurista monin muodoin, musiikista, elokuvista, museoista. Mitä avarampi mieli niin aina parempi, monessa asiassa. Voitaisiin vaikka ensi alkuun tehdä tutkimusmatkoja vinyyliviidakkooni, sen aarteisiin ja outouksiin.

Olisitko se mustaherukan tuoksuinen tyttö, jonka jälkeen kukaan ei tuu sulta tuntumaan. Haluaisin tuntea että maailmassa on vielä olemasssa rakkautta ja kosketusta. Onnellinen loppu kelpaisi tähän tarinaan, vaikka vielä ei välttämättä tarvitsekaan sitä tulevan kesän morsianta löytää. Edelleenkin löytäjä saa pitää, ettei tarvitse piilottaa mun kyyneleitä. Vielä olisi rakkauden kesää jäljellä, vain rakkaus puuttuu;)

Ainoa mikä lomasta(kin) puuttui oli toisen ihmisen läheisyys. Mikäpä se olisi parempaa kun saada toinen kainaloon ja pitää hyvänä, tuottaa tyydytystä ja nautintoa. Pitkään aikaan ei ole esimerkiksi saanut tuottaa kielellään toiselle nautintoa, joka on ihan parasta. Siihen kun vielä lisätään näppärät sormet ja muut avut niin nautinto on taattu. Jospa olisikin joku, jonka kanssa nauttia, iltoja, öitä, viikonloppuja. Viettää aikaa lähekkäin toisistaan nauttien ja nautintoa toiselle tuottaen. Onhan se upeinta kun näkee, kuulee ja tuntee toisen nauttivan ja pyytävän lisää tai kieltävän lopettamasta sitä mitä teet. Jos minun taitoni ja piilossa olevat avuni olisi yleisessä tiedossa niin jonoa tulisi, vaikkakin yksikin hyvä vakituisempi tuttavuus riittäisi. Saa tulla testaamaan, sillä riskillä että voi jäädä vaikka koukkuun;)

Olisinko mä sun vahinko, Coronaa ei ole edes kaapissa, mutta jotain kyllä järjestyy jos sattuu janottamaan;) Enkä toki pistäisi vastaan jos syntyisi jotain pidempiaikaisempaakin.

Mitä eniten kaipaa niin ehdottomasti läheisyyttä eikä voi toki kiistää että seksiäkin. Olisihan se ihan parasta saada nainen kainaloon ja tuntea toisen lämpö. Siinä hetkessä ei tarvitsisi edes sanoja, voisi vaan nauttia siitä tunteesta. Toki jonkunlainen suhdekin olisi piristävä, aluksi vähän kevyemmässä mielessä, mutta kuka tietää mihin se voisi johtaa. Suurimpana haaveena toki olisi oma perhe jonka kruunaisi lapsi/lapset, siihen jos joskus vielä pääsisi niin voisi olla lopun ikäänsä onnellinen. Rakkautta ja läheisyyttä olisi annettavana mielin määrin sille joka sitä haluaa vastaanottaa.

Tietysti seuraa kaipaisi ihan normaaleihin asioihin, että olisi joku jonka kanssa jakaa arkensa tapahtumat ja keskustella maailmanmenosta, katsella elokuvia, kuunnella enemmän ja vähemmän nostalgisia vinyylejä joita "muutama" löytyy näiden seinien sisältä tai vaikka testata tietojamme ja ottaa pientä skabaa jossain kokoelmani tietopeleistä. Päivän jälkeen olisi mitä ihanin kömpiä saman peiton alle nukkumaan ja silitellä toinen uneen ja herätä taas uuteen aamuun toisen lämmöstä sekä nauttia parhaassa tapauksessa kiireettömästä aamusta toisen kanssa kaikin mahdollisin tavoin.

Toistaiseksi tämä kaikki on haavetta vaan, tekisipä joku siitä vielä totta ja mielellään ennemmin kuin myöhemmin, muuten tulee aika ankeat ajat kun tämä korona-aikakaan ei ole ihan hetkeen väistymässä, kukaan ei tiedä kestääkö tätä puoli vuotta, vuoden vai vuosia. Elämän on silti jatkuttava, mielellään jonkun kanssa kun yksin tämän maailman polkuja mittaillen. Olisitko se sinä?

Kunpa löytyisi ihminen, jonka kanssa saisi viettää niin koti-illat kuin myös käydä tuulettumassa silloin tällöin ulkona. Ihminen jolle saisi antaa läheisyyttä ja jolta sitä saisi myös takaisin. Tietysti mukavaahan se olisi käpertyä sylikkäin sohvan nurkkaan pimenevässä illassa ja tuntea toisen kehon lämpö omaansa vasten. Läheisyyttä ja hellyyttä olisi kyllä täällä tarjolla niin paljon kuin tarvitsee, se ei tule loppumaan. Kukahan lähtisi seuraksi kuuntelemaan yhtä Juha Tapion tämän hetken viimeisistä keikoista tai risteilemään deluxe-hengessä merimaisemista ja kuohuvasta sekä hyvästä seurasta nauttien.

Toivoa sopii, että löytyisi ihminen jonka kanssa saisi viettää iltoja ja viikonloppuja mukavan tekemisen, läheisyyden, hellyyden jne. merkeissä ja jakaa arkensa kuulumiset ja tapahtumat. Mistähän sellainen ihminen löytyisi? Ottaisin kyllä mieluusti mukavaa seuraa vastaan, mielummin enemmän kuin yhdeksi illaksi. Tämän arvoistaisin korkeammalle kuin vaikkapa lottovoiton omassa elämässäni. Ilmoittautumisia otetaan vastaan:)

En toivo mitään muuta sen enempää kuin sen että löytyisi joku joka näkee mut. Ois jo pikkuhiljaa mun vuoro.

Ihmistä ei kuitenkaan ole luotu yksinäiseksi olennoksi. Se että osaa olla yksin on toki tärkeää, ettei ole riippuvainen kenestäkään, mutta sitten kun se menee yksinäisyyden puolelle niin se ei ole enää missään mielessä hyvä olotila.

Ihminen kuitenkin kaipaa ja tarvitsee myös toisen ihmisen läheisyyttä, hellyyttä ja kosketusta. Itselläni sitä olisi ainakin tarjottavana pienen kylän tarpeisiin. Se että saa olla toisen lähellä, tuntea toisen lämmön ja ihon ihoa vasten on yksi parhaita asioita elämässä. Mikä olisi parempaa kuin löytää ihminen, jonka kanssa viettää aikaa yhdessä kaikenlaisen yhdessätekemisen parissa.

Toki sitä kaipaa läheisyyden lisäksi myös seksiä. Mikä on sen ihanampaa kuin saada toinen nauttimaan ja kokea itsekin siinä nautintoa. Parasta olisi jos saisi viettää kiireettömästi helliä hetkiä, hyväillä puolin ja toisin, kutitella kielellä toisen vartaloa ylhäältä alas, nähdä ja kuulla kun toinen nauttii, mennä fiiliksen mukaan hellästi tai vähän rajummin ja lopulta makoilla sylikkäin jälkihehkussa ilman että on kiire mihinkään. Varsinkin kielileikit on tosi kivoja, silloin on vastapuolelle tarjolla aika varma nautinto, näppärät sormet täydentää pakettia ja housujen kätköistäkin löytyy jotain joka saa monen naisen suun vielä leveämpään hymyyn. Itse ainakin pidän huolen siitä, että myös toinen saa nautintonsa, intohimoinen skorpioni kun olen. Toivottavasti joku päivä pääsee nauttimaan jonkun mukavan naisen kanssa. Olisitkö se kenties sinä;)

Loppuun kysellään vielä biisin muodossa että kuka ottaisi syliin. Vaikka en pistäisi pahakseni jos olisin jollekin vahinko, vaikka Coronaa ei kaapista löydykään, mutta jotain kurkun kostukettakin tarvittaessa järjestyy. Loppujen lopuksi olisi tietysti unelma, että joku vielä kuiskisi joskus korvaan, että tykkään susta niin että halkeen.

Itselle kuitenkin kahden ihmisen välisen hellyys ja läheisyys ovat avainasioita on sitten kyse yhden yön tai pidemmästä suhteesta. Juttu toimii silloin kun molemmat nauttivat ja haluavat saada myös toisen nauttimaan. Vaikka hellyys ja läheisyys ovatkin isoja ja tärkeitä asioita, niin ei kuitenkaan 24/7 tarvitse toisen kyljessä nyhjätä. Suhteessa pitää olla muutakin tekemistä ja omaa aikaa sekä omiakin ympyröitä ja harrastuksia.

Ei tullut siten tänäkään vuonna näillä näkymin rakkauden kesää, ellei jotain ihmeitä tapahdu. Olisihan se kiva jos olisi joku kainalossa, edes silloin tällöin, ehkä sinä;) Paljon olisi vielä asioita kokeiltavana, jos löytyisi avoimella mielellä varustettu nainen kumppaniksi. Niistä asioista ehkä sitten privaatisti lisää, ne eivät ole ehkä tämän blogin aiheita. Josko vielä sellainen nainen jostain löytyisi, niin pitäisin taatusti hyvänä;)

Näitä Juhon tarinoita olisi varmasti kerrottavana yhdellä jos toisella miehellä, miksei naisellakin, että kuinka valitaan kumppani tietyin kriteerein. Ihmiset tuntuvat hakevan jotain itse täydellisyyttä, jota on aika hankala löytää ja siksi homma menee siihen, että sitten jäädään yksin kun kukaan ei kelpaa. Mitä tässä jutussa puhutaan noista listoista, niin toinen ääripää on se, että listataan mitä kumppanin pitää olla lähtien pituudesta, koulutuksesta ja harrastuksista ja toinen ääripää on se, että ei panosteta siihen profiiliin ollenkaan. Naisilla tuskin tyhjäkään profiili haittaa, yhteydenottoja tulee joka tapauksessa. Nimenomaan tuo koulutus on se, jota moni korostaa, jos et ole AMK:n tai yliopiston käynyt, niin olet käytännössä ei mitään, ainakin moni korkeakoulutettu ei suostu katsomaankaan "vain" ammattikoulun käyneisiin päin. Koulutus ei kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisen älykkyydestä tai sivistyksen tasosta. Vaikka olisit valmistunut ainoastaan ammattikoulusta niin voit silti olla hyvässä ammatissa joka antaa sinulle toimeentulon, niin ettei tarvitse joka pennosta laskea. Siksi ei pitäisi ylenkatsoa ihmisiä sen perusteella mistä koulusta on valmistunut tai mihin ammattiin. Jos katsotaan pelkkää palkkapussia niin on niitäkin ammatteja joihin riittää pelkkä ammattikoulutus ja joissa tienataan jopa enemmän kuin korkeakoulupohjalta. Niinkuin jutussakin mainitaan niin pinnallisuus on se juttu mihin aika moni kaatuu, odotetaan mahdottomia ja kaivataan elämään glitteriä ja glamouria sen sijaan että normaali arki olisi riittävää. Tärkeintä kuitenkin ihmissuhteissa on nimenomaan että kemiat toimivat ja toisen kanssa on hyvä ja turvallinen olo. Se on sivuseikka mikä on toisen ammatti, tulotaso tai sen hetkinen työtilanne.

Artikkeli numero 2 ja väite että kiltit miehet eivät kelpaa. Oma kokemus todistaisi tämän väitteen todeksi, vaikka tietysti tähän kaikkeen kuvioon liittyy jo edellä mainittu pinnallisuus.Tavallinen, perhekeskeinen mukava mies jää helposti kakkoseksi jos toisena vaihtoehtona on "pahan pojan" tyyppinen mies. Vaikka olisit päällisinpuolin kiltti, niin mikään ei silti sano etteikö silti sitä särmää ja intohimoa voisi löytyä pinnan alta, sitä vaan ei pääse näyttämään kun jäät sen kiltin miehen leiman taakse.

Vielä kerta kiellon päälle ja kolmas artikkeli kehiin. Tällaisiakin ihmisiä on valitettavan paljon, jotka jäävät tyystin paitsi hellyydestä, läheisyydestä, seksistä yms. Omaltakin kohdalta ensimmäiset hatarasti eroottiset kokemukset osuivat aikaan kun olin lähes 25v ja se kuuluisa eka kerta tapahtui hieman lähes 27-vuotiaana ja eihän siitä kuitenkaan niin kauaa vielä ole, alle kymmenen vuotta, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin ihmisiä jotka painivat näiden asioiden kanssa ja tuntevat tilanteen painolastina hartioillaan. On niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole tilanteessa omasta tahdostaan, itsekin koin ensimmäiset kokemukseni samantyyppisten ihmisten kanssa kuin itsekin olin siinä vaiheessa eli molemmat osapuolet olivat esim. kokemuksissa samalla viivalla, itse kuitenkin olin se, joka tapaamisissa oli se joka uskalsi viedä tilanteita eteenpäin. Ihminen kaipaa kuitenkin läheisyyttä elämäänsä, ilman sitä elämä on ontompaa kuin sen kanssa, mutta mistäs sitä sinkkuihminen läheisyyttä noin vain saa, nettideitit on mitä on ja mistään Tinderistä ei kannata juuri edes puhua, näissä kaikissa korostuu jo niin monta kertaa toistettu pinnallisuus. Sillä on vähemmän painoarvoa millainen ihminen olet, ulkonäon vaikutus korostuu enemmän. Tässäkin artikkelissa puhutaan siitä, että kun pääsetkin jonkun kanssa viestittelemään, niin sitten se on viesti tai pari ja toinen osapuoli tekee katoamistempun sanaakaan sanomatta. Itsekin lähestyn vastapuolta enemmän kuin "mitä kuuluu?" tyyppisellä viestillä, mielestäni on ihan hyvä että heti aluksi kertoo vähän itsestään, kuka on, mitä tekee jne. Artikkelissa mainitaan myös "Pekan" pohdinnoista kääntymisestä maksullisten seuralaisten puoleen, mutta sehän se on eniten sielutonta, vastapuolihan tekee kuitenkin siinä tapauksessa sinulle mieliksi siksi että sinä maksat hänen seurastaan, ei siksi että aidosti pitäisi sinusta. Jos laitetaan vaikka maksullinen seksi ja yhdenillan jutut vastakkain, niin yhdenillan juttukin on aidompaa, se ihminen kuitenkin oletettavasti tuntee sinuun aidosti vetoa, maksullinen ei. Itse olen pitänyt periaattenani että seksistä en tule koskaan maksamaan, ne harrastakoon sitä ketkä siitä jotain saa.

Vastaavia juttuja ja niihin liittyviä ihmisten kokemuksia on tosiaan aika ajoin lehdet pullollaan, mutta nämä teemat kun eivät koskaan poistu muodista, asiat jotka ovat näiden takana pysyvät valitettavasti aina ajankohtaisena. Ihminen kaipaa toista ihmistä ja kaikkea siihen liittyvää. Omassa elämässäkin melkein ykkösasia jota kaipaa on juurikin toisen ihmisen läheisyys, seksi tulee vasta sen jälkeen.

Ehkä tässä vielä joku päivä onnikin taas potkii. Loppuun vielä biisi otsikolla Kiltti ei kelpaa.

Kuitenkin se mitä näin sinkkuna kaipaa on läheisyys ja kaikki siihen liittyvä ja kun oma seksikokemusten historia ulottuu alle kymmenen vuoden sisään niin silläkin saralla on vielä koettavaa, jos löytyisi kumppani kokemaan ja kokeilemaan. Itse kuitenkin pidän huolen siitä että molemmat nauttivat, en ole itsekkäästi vain oman nautintoni perässä.

Vielä kun löytyisi se helmi, joka minut huolisi päiviensä iloksi, aito, oma itsensä ja katsoo ihmisessä muutakin kuin pelkkää pintaa. Täältä löytyisi kuitenkin ihan tavallinen, puhuva ja pussaava suomalainen mies, jolla elämän palaset on aikalailla kohdalla lukuunottamatta sitä että se toinen ihminen rinnalta puuttuu, löytyy työt ja omat asunnot, sopivasti harrastuksia, eikä tarvitse elää kädestä suuhun vaan jotain jää vielä huvienkin jälkeen käteen.Toistaiseksi hemmottelen vain itseäni, kun sitä rinnalla kulkijaa ei ole jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia ja elämyksiä ja niiden vastapainoksi leppoisia koti-iltoja.

Elämä jatkuu, ehkä se aurinko vielä tähänkin suuntaan paistaa joku päivä.

Ihan lyhyesti ne ihmistyypit, joihin törmää netin syövereissä:

1. Feikit, ihmiset jotka eivät ole sitä mitä väittävät, todennäköisesti miehiä, jotka haluavat tehdä kiusaa tai ovat pettyneet elämässään ja haluavat kostaa sen muille.

2. Pinnalliset ihmiset, joille kelpaa vaan yli-ihmiset, pitäisi olla pitkä (yli 180 cm), lihaksikas ja tatuoitu, mielellään korkeakoulutettu, eikä mammonastakaan ainakaan olisi haittaa. Koulutuksesta vielä sen verran, että korkeakoulutetut tapaavat katsoa vähemmän koulutettuja alaspäin, vaikka ei koulutus korreloi suoraan älykkyyden määrää. Samat yhdyssanavirheet ym. löydät ihmisten kirjoituksista siitä huolimatta onko akateeminen koulutus vai ei.

3. Edellisen toinen ääripää, ihmiset jotka ovat epävarmoja itsestään, puhetta riittää, mutta ei rohkeutta siirtyä sanoista tekoihin. Nämä ihmiset vaan tuhlaavat omaa ja toisten aikaa, kun rohkeus loppuu tosipaikan tullen. Ujous taasen on ihan ok ja sallittua, jos vaan ihminen uskaltaa testata itseään ja mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mitään ei saa koskaan saa, jos ei uskalla toimia.

Mitä tästä listauksesta puuttuu? No ne aidot ihmiset, jotka haluavat luoda uusia kontakteja, ovat avoimella mielellä, eivät katso pelkkää pintaa vaan sitä millainen ihminen siellä pinnan alla on. Oli sitten kyse pidemmistä tai lyhyemmistä suhteista niin tämä sama pätee molempiin.

Voin jakaa tähän loppuun yhden tuoreen pettymykseni ja kertomuksen siitä kuinka tekopyhiä ihmiset ovat. Tapasin ihan jutustelun merkeissä erään naisen kuluneella viikolla ja tämänkin tapaamisen jälkeen viestiteltiin ahkerasti ja keskusteltiin mahdollisesta jatkosta. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta nainen yhtäkkiä ilmoittaakin että parempi ettei olla missään yhteyksissä, hän onkin lämmitellytkin juttua jonkun vanhan tutun kanssa. Ja mikä tästä tekee tekopyhää, niin se että nainen on minulta kysynyt että olenhan minä irti eksistäni ym. ja itse sitten kuitenkin pelaa monilla korteilla ja joka suuntaan, ilmeisesti meillä miehillä ja naisilla on jotenkin eri säännöt. On aika surullista jos yksi ihminen kerrallaan ei riitä, vaan täytyy pelailla pelejä ja roikottaa ihmisiä löysässä hirressä.

Edelleenkin ottaisin mielelläni vastaan ihmisen, joka on oma aito itsensä, ei pelaile, suhtautuu ihmisiin ihmisinä, puhuu ja pussaa, osaa pukea ajatuksensa sanoiksi eikä patoa harmituksiaan sisälle, on monessakin suhteessa avoimella mielellä ja kokeilunhaluinen, tietää mitä haluaa, omaa haaveita ja tavoitteita elämässään ja haluaa tavoitella niitä, haluaa saada ja antaa läheisyyttä ja hellyyttä. Jos olet siellä, niin tiedät miten minut tavoittaa.

Lopuksi heitän ilmaan kysymyksen. Onko ylpeämpää luovuttaa?

Pari viikonloppua sitten tuli taas vietettyä kaksi iltaa festareiden merkeissä, kaikesta huolimatta. Uhka vai mahdollisuus kun siellä baaritiskin toisella puolella on tuttuja naamoja muilta festareilta, mutta ainakin hyvää palvelua saa. Itse festarit nyt meni muuten lähes rutiininomaisissa merkeissä. Ainoa mikä poikkesi rutiineista oli se kun siinä viimeisen esiintyjän aikana eräs daami yllätti ja pyysi tanssimaan ja eihän tuollaisesta nyt ainakaan kieltäydytä. Harmi vaan että tilanne tuli ja meni niin nopeasti, olisi kuitenkin ollut minun tyyppinen ihminen ja tultiin kuitenkin siinä hetkessä ihan hyvin juttuun ettei tarvinnut tuppisuuna olla.

Muutenhan tässä ei pääse mitenkään leijumaan tai ylpistymään, kun kuitenkin n. 99,9 % vastakkaisen sukupuolen edustajista kuuluu siihen pinnallisten ihmisten kerhoon jotka ei edes katso päin, eikä tietysti muutenkaan ota mitään kontaktia millään foorumilla. Ne aidot ihmiset on vaan niin kiven alla, että ei ota löytyäkseen. Olisi jo pikkuhiljaa sen onnenkin aika, ettei vaan satelisi koko ajan potkuja päähän oikealta ja vasemmalta. Lämpöä löytyy vaan taivaalta porottavalta auringolta, läheisyyttä ei sitten mistään saakaan.

Ei ole helppoa tällaisella herkällä, introverttiyteen taipuvalla, joka ei yleensä uusien ihmisten kanssa ole suuna ja päänä, koska ne samankaltaiset ihmiset pysyvät visusti omissa piiloissaan, eivätkä ainakaan vahingossakaan tule vastaan. Surullista, mutta totta, että jos nykyisenkaltainen asenneilmasto olisi ollut siihen aikaan voimissaan kun meidän vanhemmat pariutuivat, niin suurinta osaa meistä ei olisi edes tällä pallolla, koska meidän vanhemmat ei olisi koskaan tavanneet. Nyt kun tämä pinnallisuuden syöpä niittää satoa, niin ei tarvitse kysyä miksi on olemassa niin paljon yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja onnettomia ihmisiä. Jos joku keksisi keinon jolla ihmisten pinnallisuuden voisi "parantaa" niin se nimi jäisi maailmanhistoriaan ajanlaskun loppuun saakka.

Edelleenkin odotan sitä ihmettä että eteen tupsahtaa ihminen, joka ei ole pinnallinen vaan sen sijaan aito ja avarakatseinen, toiset ihmiset sellaisenaan hyväksyvä, joka on hyvä juuri omana itsenään, ei koita esittää mitään eikä yritä muuttaa muita omaan muottiinsa sopivaksi. Jos olet sellainen, niin ilmoita itsestäsi.

Tällä mennään taas, menee niiden biisien sarjaan jota ei pysty livenä kuuntelemaan herkistymättä vaan joka menee todellakin ihon alle.