Pakko näin yöllä avautua, kun taas tunteet vetäneet sellaista siksakkia päivän aikana. Päivä alkoi enemmän kuin hyvin kun tapailemani nainen toi minulle aamiaista. Tietysti pientä yllätysmomenttia toi kun hänellä oli nuorempi tyttärensä matkassa, hänen lapsiviikkonsa kun on. Tytär tietysti ujosteli ja itsekin saatoin olla hieman jäässä. Siinä sitten vähän vielä kaupungillakin pyörittiin. Niin kornilta kuin se kuulostaakin niin kävin siinä sitten uuden seuraavan eksäehdokkaani kanssa vaihtamassa edellisen suhteen muiston eli kihlasormuksen pikkuhiluiksi, mutta mitä sillä sormuksella tekee laatikon pohjallakaan. Tietysti tässä on tämän ajan kuluessa kun nyt on tunnettu, niin myös puhuttu monesta asiasta. En tiedä kuinka helppoa minun on esim. sulattaa tämän naisen lukuisat miespuoliset ystävät. Aikaisemmissa suhteissa kun ei tätäkään "ongelmaa" ole ollut. En ole vielä päässyt oikein naisesta selvyyteen, kun nytkin paikkakunnalla oli vieraisilla eräs häneen ilmeisen ihastunut mies, joka tarjosi naiselle ja tyttärilleen päivällisiä, vaikka nainen ainakin minulle antoi ymmärtää ettei ole ko. tyypistä kiinnostunut. Pistää miettimään, ettei tässä itsekin joudu tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi. Tietysti tässä on ehkä kaikki tapahtunut vähän liian nopeasti, vaikkakin ainakin tunteiden valossa tuo entinen suhde on aikalailla käsitelty, se kun veteli jo viime vuoden puolella viimeisiään. Silti tässä miettii, että mitähän vittua sitä onkaan tekemässä. Lopulta tässä kuitenkin hajottaa itsensä. Eikä tätä sekään välttämättä helpota, että aletaan jo vittuilemaan minun mieskunnostanikin. Onhan siinä esim. kortsuihin tottuttelemista jos niitä on viimeksi tarvinnut käyttää yli viisi vuotta sitten. Jossain vaiheessa olisi tietysti mahdollisuus mennä myös paljaalla, mutta niin hullu en ole, että siihen lähtisin kun nainen ei käytä mitään ehkäisyä, ei ole kuulemma koskaan käyttänyt ja silti vaan kaksi lasta löytyy. Kaikkihan on kuulemma hyvin kun vetää ulos ennenkuin laukeaa, eihän siitä voi tulla raskaaksi, eihän. Kaikkea skeidaa minäkin uskon, kuulemma  ja olen liian teoreettinen. Tuon jälkimmäisen voin jopa myöntää, mutta sillä en lähde leikkimään että tulen tässä ja nyt isäksi. Edelleenkin on vähän koko lapsiasia omassa mielessäni kysymysmerkki, tässä alkaa toki ikäkin painaa, niin ei tässä enää monia vuosia kannattaisi odotellakaan jos siihen lähtisi, kun lapsen pesästä lähtiessä kuitenkin sitten ikää on jo yli 50. Sekin on mahdollista että koko sukuhaara sammuu tähän, kun sisaruksia ei ole, niin kaikki on minun varassani. Toki sitten näitä mahdollisia syitä lapsen hankkimiseen on se, että olisi joku joka huolehtisi sitten kun itse tulee vanhaksi, jos vanhaksi elää. Kyllä toki se oikea aika lapselle olisi vakavassa parisuhteessa ja saman katon alla, mitään vahinkoraskauksia en halua aiheuttaa enkä joutua elatusmaksuja makselemaan jos omasta tyhmyydestä johtuen edellä mainittu vahinkoraskaus saisi alkunsa. Oikeasti pyörii liikaakiin mielessä tuo kysymys, että onko tässä järkeä ja taitaa olla jo monessa edessä postauksessakin tuo sama, mutta hitto kun tunteet vie. Jotain ihastumista tai rakastumista tämä on ja nainenkin myönsi että tuntee jotain syvempää, ettei homma ole pelkkää seksiä. Tietysti ne naisen lapsetkin tässä näyttelevät roolia, muutenhan tässä nyhjättäisiin koko ajan yhdessä. Kai tähän pitää loppuun hokea samaa kuin aiemmin, että katsotaan nyt mihin tämä johtaa, niin kauan kun tässä on jotain kipinää niin tämä blogi pysyy piilossa. Sitä ennen tämä on vain kanava omaan purkautumiseeni. Tässä blogissa on kuitenkin sen verran paljon asioita joista nainenkin tuntisi itsensä ja minut, että sitten saisi koko hommalle sanoa heipat samantien. Nyt ei ole vielä sen aika, otan sen riskin että nämä ajelehtivat tunteet ajavat vielä minut hulluuden partaalle.