Kai tässä voi pistää tämän kaiken julkiseksi, ei kai tässä enää mitään hävittävääkään ole. Se perheenäitikeissi on ollut jo aikaa sitten ohi ja liike jonka yritin tehdä eksäni suuntaan ei sekään tuottanut toivottua tulosta, vaikka ihan vakavissani lähestymiseni teinkin. Kyllä tässä viimepäivinä on tämä sinkkuus ja yksinäisyys iskenyt aika rankasti silmille. Tätäkö tämä sitten jatkossa on, ei lämpöä, ei läheisyyttä, ei koskaan ketään odottamassa töistä kotiin. Tässäpä sitten yksi hyvä syy alkaa mahdolliseen tulevaan yrittäjäelämään valmistautua, silloin ei haittaa jos ei ole mitään muuta elämää kun kaiken aikansa ja tarmonsa voi hukuttaa työhön. Vaikka en minä sellaista elämää halua. Juuri nyt kyllä toivo ja usko siihen on aika pahasti hukassa että tuolla jossain on vielä joku minua varten, mutta ei toki toivoaan pitäisi heittää. Kun nyt edes jotain helpotusta löytyisi tähän yksinäisyyteen. Kyllä tässä lyhyen sinkkujakson aikana on kuitenkin päässä kirkastunut asioita, että kyllä sen perheenkin vielä haluaa joku päivä, jos ja toivottavasti kun "se oikea" tai ainakin vähiten väärä joskus tulee vastaan. Nyt kuitenkin olen silmät auki ja avoimin mielin katselen mitä tuleman pitää. Mielelläänhän sitä tapaisi ja tutustuisi uusiin ihmisiin ja katsoisi mihin se johtaa. Kukapa ei sitä lämpöä ja läheisyyttä kaipaisi ja tietysti jos kemiat toimivat superhyvin, niin maailmahan on auki. Vaikka ehkä tässä toistaiseksi onkin mielessä vakavaa seurustelua kevyemmät suhteet, nyt kun näin sinkkuna siihenkin on mahdollisuus, mutta ainahan kaikessa on mahdollisuudet että asiat etenevät pidemmällekin. Jäädään katselemaan mitä maailma heittää eteen vai heittääkö mitään.