Ei ole ollut kaikkein helpoimmat pari viime päivää. Kyllähän se meni tunteisiin kun käytännössä se perheenäiti minut dumppasi, vaikka homma jäikin vähän ilmaan roikkumaan, mutta mitään en siitä enää odota enkä itseäni tyrkytä. Kyseisen naisen on käytännössä pakko ottaa minuun yhteyttä, koska minun naulakossani roikkuu hänen työuniformunsa, että vähintään se on pois haettava, mutta sen ja muutkin tavarat mitkä hän on jälkeensä jättänyt voin ojentaa ovenraosta, kynnyksen yli ei välttämättä ole mitään asiaa.

Kyynelkanavia on tässä toden teolla koeteltu. Perjantaina ihan yllättäen iltapalaa tehdessä tuli joku ihme romahdus, kolahtihan se kun taas oli ihan totaalisen yksin. Lauantain puolella tuli jo sellainen fiilis päivällä että ei tässä mitään naisia tarvita, ilmankin pärjää, mutta illalla sitten Apulannan keikalla vierivät kyyneleet lähes koko keikan ajan. Sitä bändiä on kuitenkin tullut fanitettua vähintään 20 vuotta ja biisit ovat osa elämää. Viimeiset puoli vuotta ovat kuitenkin olleet monella tavalla rankkoja, on ollut lähipiirissä kuolemantapauksia ja sitten vielä ero viimeisenä niittinä, niin kaikki se ilmeisesti nyt purkautui. Ei ole toki ensimmäinen kerta kun jollain keikalla kyyneleet vierivät, mutta koskaan ei ole noin voimakasta tunnetta ollut ennen. Voi ihan itselle laittaa muistiin, että toista kertaa ei kannata välttämättä lähteä ensimmäisenä Apulannan keikalle eron jälkeen, jos jotain ihmissuhteita vielä tuleman pitää. Keikassahan ei toki ollut mitään vikaa, mutta meni vaan sekin niin täysillä tunteisiin tällä kertaa. Kiitän vain onneani että Armo jäi soittamatta tällä kertaa, se oli biisi jonka postasin naamakirjaan edellisen suhteeni päättymisen jälkeen. Tämän viimeisimmän ja pitkäaikaisimman suhteen päättymisen olen pitänyt toistaiseksi pienessä piirissä, vain kaikkein lähimmät tietävät koko jutusta ja toistaiseksi se sellaisena pysyykin. Sunnuntain ohjelmassa kansalaisvelvollisuuden täyttäminen äänestämisen muodossa, toivottavasti kansa ajattelee enemmän järjellä kuin tunteella, ettei lähdetä hyväntekeväisyysyhteiskunnan tielle. Itsekin olen aikoinaan politiikassa ollut ja juuri sillä vastakkaisella puolella kuin tämänhetkiset ajatukset. Kotimatkalla erään tutun paikallispoliitikon bongasinkin junasta ja vähän pääsin spekuloimaan tulevaa. Vaikeita päätöksiä on tulevalla kaudella tehtävä, toivottavasti illalla nähdään että sinne valitaan parhaat ihmiset tekemään niitä kovia päätöksiä, ettei lähdetä veronkorotuksien ja lisävelkaantumisen tielle.