Uhkailin tuossa aikaisemmin jo kirjoittavani ajatuksiani nettideiteistä, joten tässä niitä tulee. Aika epätoivoinen maailmahan nuo nettideitit on. Seuranhakijoita on pilvin pimein ja viestejä saat lähettää vaikka ja kuinka, mutta vastausprosentti on varmaan jotain nollan ja ykkösen välistä. Sitä arvostan, että pienellä osalla ihmisiä on selkärankaa sanoa, että nyt ei napannut tällä kertaa, eihän ne kivoja viestejä ole mutta ovat nekin ainakin merkki vastapuolen rehellisyydestä. Niin ja kyllähän naisetkin nykypäivänä saavat tehdä aloitteen, ettei vaan odotella että miehet lähettelevät viestejä. Sitten kyllä piirrän ison ristin seinään kun sellainen päivä koittaa, että aloite tulee naiselta. Ja sitten on vielä tosi kypsää käytöstä että jos ei (naama) miellytä, niin sitten blokataan, vaikka ihan sama, en minä ketään pommittele viesteillä. Mutta on se jännää kun statistiikka kertoo että henkilö x on käynyt profiilia katsomassa viisi kertaa ja sitten blokkaa kaupan päälle ja tässä on kyse kuitenkin kolmenkympin molemmin puolin olevista ihmisistä eikä mistään teineistä, että ainakin teoriassa kyseessä pitäisi olla aikuiset ihmiset. Sitten on niitä jotka eivät kerro profiilissaan itsestään mitään tai tyyliin lauseella tai parilla. Yksi ääripää on vielä sitten ne suuret toiveet ihannekumppanin suhteen, jos esim. alle 160 senttinen nainen hakee 180 senttistä miestä, että eihän tällaisella vähän päälle 170 senttisellä ole mitään asiaa niihin karkeloihin. Ja mikä tekee ei-akateemisesti koulutetusta ihmisestä tyhmemmän kuin akateemisen koulutuksen läpi käyneestä? Itse olen parilla sivustolla kirjautuneena, toinen on puhtaasti ilmainen palvelu ja toinen on palvelu jota on toki ilmaista käyttää, mutta rajoitetut ominaisuudet tekevät ilmaiskäytöstä aika kökköä, siksi minäkin siitä päädyin maksamaan kuukausimaksun, vaikka ainoa etu  siinä on se, että saat lähettää useammalle eri henkilölle viestejä päivässä. Tietysti myös noissa nettideiteissä on se, että samat ihmisethän niissä pyörivät, eli kun olet nähnyt yhden palvelun tarjonnan, niin olet nähnyt melkein kaikki, niin paljon tulee samoja naamoja vastaan. Minäkin noissa omalla naamallani pyörin siksi, että sitten ainakin tietää, että jos joku joskus vastaa niin se henkilö on sitten aidosti kiinnostunut, koska yleensähän noissa ensimmäinen kysymys on jos ei ole kuvaa liittyy juuri siihen että saako nähdä kuvaa. Olenhan minä joidenkin ihmisten kanssa noissa palveluissa keskustellut, mutta en jaksaisi viikko- tai kuukausitolkulla pelkästään netin kautta keskustella vaan itse olen jo siinä vaiheessa että uskaltaisin nopeastikin tavata, mutta kun toinen on sitten ujo taikka varovainen tai mitä lie tahansa. Siksihän noilla sivustoilla ollaan että siellä oikeasti tapaisi uusia ihmisiä, kirjekaverinhaut on sitten erikseen, jos ei ole aikomustakaan tavata oikeassa elämässä niin voisi senkin suoraan sanoa, eikä leikkiä tai pelata jotain pelejä.

Pientä päivitystä vielä muihin asioihin tähän loppuun, tästä perheenäidistä saattaa nyt jonkunsortin kaveri kuitenkin tulla, vaikka sutinat onkin meidän osalta tässä. Ihan pikaisesti tässä tällä viikolla nähtiin, kun hänen oli pakko hakea työunivormunsa minun naulakostani pois roikkumasta, johon se oli jäänyt edellisen pyykkipäivän jälkeen. Siinä on kuitenkin ihminen jonka kanssa pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta, niin on hyvä että sellainen on edes kaverina matkassa. Muuten ei tältä rintamalta mitään uutta.

Hellyyden- ja läheisyydenkaipuu on valtava, mutta minkäs teet kun tämä sinkun elämä on suurta tuskaa ja kidutusta. Kainalo olisi vapaana jollekin mukavalla ja ihanalle edelleen, lyhyeksi tai vähän pidemmäksikin ajaksi, vaikka loppuelämäksi. En lainaa Aina Inkeri Ankeista vielä tässä vaiheessa vaan jollain kierolla tasolla vielä toivon että joskus jotain valonpilkahdustakin olisi tulossa. Ei kai tässä jaksaisi, jos ei olisi edes pientä toiveikkuutta ilmassa. Aika näyttää edelleenkin että tuleeko jossain vaiheessa aiheita iloon.