Viikonloppu meni ja yöseuraakin taas oli. En koskaan ajatellut että tuollaiset satunnaiset suhteet ja säädöt olisivat oma juttu, mutta paremman puutteessa nekin menee. Sellaiseen en kuitenkaan pystyisi enkä edes lähtisi että joka kerta olisi eri kumppani. Ei tässä kuitenkaan niin hurjaa ole itselläkään loppupeleissä ollut, reilu nelisen kuukautta sinkkuna ja kumppaneita on ollut keskimäärin yksi kuukaudessa. Omaan historiaan nähden sekin on jo paljon, ei koskaan ennen ole tällaista jaksoa ollut että olisi yleensä näinkin usein seksiä ollut, kun jätetään laskuista pois vakituiset suhteet. Toki varmaan ne kuivatkin kaudet ovat vielä tulossa. Onhan nuo satunnaiset suhteet sentään vaihtoehto totaaliselle selibaatille ja seurustelulle pelkästään oman käden kanssa. Ja onhan se nyt hienoa kun saa omalla toiminnallaan toisen tyydytettyä. Minun kanssani ei kenenkään tarvitse lähteä feikkauksen tielle, taidot on hyppysissä niin että nainen ei voi olla kanssani kiemurtelematta nautinnosta. Tarpeiden tyydytystähän se seksin harrastaminenkin loppupeleissä on, samalla tapaa kuin nälän ja janonkin sammuttaminen, näin herra Maslow:kin ajatteli aikoinaan. Toki ihanteellinen vaihtoehto olisi parisuhde ja toiseksi paras vaihtoehto olisi yksi vakikumppani jonka kanssa voisi viettää aikaa niin ulkomaailmassa kuin kaksinkin, tehdä ihan normaaleja asioita, lojua sohvannurkassa tv:tä katsellen, laittaa ruokaa yhdessä, nauttia läheisyydestä ja seksistäkin, nukkua saman peiton alla. Pelkkä seksin harrastaminen ilman muuta yhteenkuuluvuutta on kuitenkin vähän sielutonta. Eräässä dokumentissa jossa entiset pornotähdet kertoivat elämästään tuon uran jälkeen esim. miespuolinen ex-pornotähti kuvaili seksin harrastamista elokuvissa masturboinniksi toisen vartaloa käyttäen. Pelkkään seksiin perustuvat suhteet ovat melkein samanlaisia, käytetään toista omien tarpeiden tyydyttämiseen. Kumpi käyttää kumpaa on sitten taas toinen juttu, varmaan riippuu myös kummalta osapuolelta kysyy.

Jälleen kerran pakko mennä noihin nettideitteihin. Pistää ihmettyttämään että mikä on ihmisten motivaatio yleensä luoda profiili kyseisiin palveluihin jos ei sen verta viitsitä vaivaa nähdä että kirjoitettaisiin edes muutama lause esittelytekstiä ja toki se kuvakin olisi mukava olla ja kun noissa palveluissa on noita monivalintoja joihin voi vastata, niin ei vie paljon aikaa jos nekin tiedot täyttäisi, koska kaikki asiat tulevat kuitenkin aikojen kuluessa ilmi kuitenkin, niin ei voi olla niin vaikeaa esim. ilmoittaa että tupakoiko tai onko lapsia tai haluaako edes sellaisia tai onko lemmikkieläimiä. Itse kuitenkin vastaavissa palveluissa olen ihan omalla kuvalla jotta heti on tiedossa ainakin ulkoisesti mitä on tarjolla. Ulkonäkö kun valitettavasti tuntuu olevan nettideittailussa kiinnostuksenkohde numero yksi, vaikka eihän näin pitäisi olla, ethän sinä kuvan perusteella tiedä toimiiko kemiat vai ei. Tietysti jos kriteerit on mahdottoman korkealla niin varmaan ei sitten kukaan kelpaa ja sen jälkeen on turha ihmetellä että miksihän sitä ollaan yksin vuodesta toiseen jos ei halua edes astua sen itse luomansa boksin ulkopuolelle. Aika turhauttavaahan tuo nettideittailu loppupeleissä on, saahan sitä naisille vastata, mutta hyvä jos edes yksi sadasta vastaa takaisin ja sekin saattaa olla yläkanttiin heitetty. Kivahan sitä olisi päästä edes treffeille asti, mutta sekin jo tuntuu mahdottomalta tehtävältä.  Edelleenkin kun vaan se yksi nainen riittäisi, paljoa ei ole pyydetty mutta haastava tehtävä se silti on toteuttaa. Toiveikkaana kuitenkin olen että sellainen nainen vielä jossain odottaa, helpottaisi tehtävää kummasti jos tämä mysteerinainen itse ilmoittaisi itsestään.

Tälläkin kertaa viimeinen sana annetaan Lauri Tähkälle, vaikka kappale ei olekaan Morsian niin silti senkin voi omistaa sille joka toivon mukaan vielä jonakin kesänä tai minä tahansa muuna vuodenaikana vielä olisi se tuleva morsian, jonka kanssa saisi jakaa niin ilot ja surut, kunnes kuolema meidät erottaa.