Palaan aiheeseen josta kirjoitin muutama postaus sitten. Siihen ainaiseen pinnallisuuteen ja siihen miten toista ihmistä nykypäivänä kohdellaan. Nyt olen tämänkin viikon aikana parin ihmisen kanssa vaihtanut viestejä ja sitten kun sovittiin kuvien vaihdosta niin kävi niin kuin yleensä käy. Se on se perinteinen radiohiljaisuus siinä vaiheessa tuloksena, vai pitäisikö käyttää tätä nykyaikaista termiä "mykkäpakit". Kun tietäisi että mikä tämän koko ilmiön takana, eikö uskalleta sanoa totuutta ääneen, eikö välitetä yhtään vastapuolen tunteista vai eikö vaan koskaan ole kasvettu aikuiseksi. Se on vaan helpointa jättää se viestittely siihen. Tuollainen käytös ei ole missään vaiheessa hyväksyttävää, eikä kypsän aikuisen ihmisen käytöstä. On se surullista että nykyään ulkonäkökeskeisyys on se ajan ilmiö, vaikka sen ihmisen sisimmän pitäisi olla tärkeämpi. Vaikka ajatusten tasolla synkkaisikin toisen ihmisen kanssa niin koko homma kaatuu sitten siihen ulkonäkökysymykseen.

Kuitenkaan minussa ei ole mitään hävettävää, eikä tarvitse kulkea pussi päässä kadulla. Pituutta on hiukan yli 170, painoa muutama kilo ylimääräistä, jos tuijotellaan painoindeksejä, mutta ihan sopusuhtaisessa kunnossa olen. Oma tukkakin on päässä ja muutakin naamakarvoitusta saattaa olla aika ajoin, toiset tykkää ja toiset ei. Muutenkin on elämä kunnossa, vakituinen työpaikka löytyy, enkä elä kädestä suuhun -periaatteella, niin pystyn hemmottelemaan itseäni ja mahdollista kumppanianikin aika ajoin.

Valitettava totuus vaan tuntuu olevan että 99,99 % ihmisistä on niitä äärimmäisen pinnallisia yksilöitä joille ulkokuori merkkaa enemmän kuin muut asiat ja tähän joukkoon mahtuu paljon ihmisiä jotka eivät itsekään ole mitään neiti täydellisiä. Kysymys kuuluu, että onko niitä ihmisiä enää jotka hyväksyvät ihmiset sellaisina kuin he ovat. Alkaa pahasti näyttämään siltä että sitä etsitään nimenomaan sitä virheetöntä yksilöä jota ei ole olemassakaan, kaikissa meissä on omat vikamme ja ne vaan pitää sietää ja niiden kanssa oppia elämään. Ei se ole kivaa että tuntuu että siltä että olisi joku toisen luokan kansalainen ja ikuinen väliinputoaja.

Jostain muistilokeroista tuli mieleen tällainen biisi, joka sopinee tähän teemaan PMMP - Olkaa yksin ja juoskaa karkuun.