Viime viikolla oli yöseuraakin tarjolla kun aiemminkin vieraillut nainen kävi kyläilemässä. Eihän se ole pahitteeksi että myös juttukin luistaa seksin lisäksi, pelkästä seksistä jää vähemmän käteen. Sen enempää en noiden keskustelujen sisältöön mene, mutta yksi lausahdus sieltä jäi mieleen. Tämä ei ole ihan suora lainaus, mutta se meni jotakuinkin niin että oliko eksäni vähän hullu kun jätti minut jos niin hyvää seksiä sai. Ja sai vielä paljon parempaa, kun en vielä kaikkia taitojani ole päässyt edes näyttämään, en kielitaitojani ja ne nautinnollisimmat asennotkin on vielä kokematta tämän naisen kanssa. Kaikki ehkä aikanaan.

Viikonloppuna oli vähän festarimeininkejäkin ohjelmassa, loistavaa kotimaista musiikkia kauniissa kesäillassa, vain seura puuttui. Pitkästä aikaa oli siitä huolimatta niin hyvä fiilis, vaikka ihan vähän meni myös taas tunteisiin.

Siihen pitää silti uskoa että aito rakkaus yllättää vielä kerran ja tekee puolikkaasta kokonaisen. Ei enää puutu kuin se joka saa syttymään ja roihun riehumaan rintaan. Toinen siipirikko joka etsii kaltaistaan. Sellainen joka ymmärtää että välillä valtava maailma kutsuu, että välillä on nähtävä ja tehtävä asioita sen turvallisen kodin ulkopuolellakin. Se joka vielä jonakin kesänä tai minä tahansa vuodenaikana olisi se tuleva morsian. Se jonka saa kainaloon ja joka siinä myös pysyy, myötä- ja vastoinkäymisissä, eikä juokse ensimmäisen vaikean paikan tullen karkuun. Sellainen jonka kanssa voisi jakaa loppuelämänsä tyynet ja myrskyt, ihanat aamut, pimenevät illat ja hellät yöt. Sellainen kun vastaan tulee, niin löytäjä saa pitää.

"Beibi mä tekisin mitä vaan rakkauden nimeen", niin sanotaan kesän kovimmassa biisissäkin.