Reilut puoli vuotta tätä sinkkuuttä nyt takanapäin. Mitä tästä on jäänyt käteen, kohtaamisia uusien ihmisten kanssa, ehkä joitain ihmisiä joita voi ajatella kavereina vielä tulevaisuudessakin. Viime ajat onkin sitten ollut hiljaista, alussa menikin ehkä liian hyvin ja lujaa, nyt ei sitten tapahdukaan juuri mitään, ainakaan naisrintamalla. Aikaisemmin kirjoitin siitä että pitää ottaa uusia askeleita ja toteuttaa edes se yksi unelma joka on toteutettavissa tällä erää, sen asian hoidin sitten aika nopeassakin aikataulussa niin että kyseinen asia ei ole enää pelkkä unelma vaan totista totta. Siitä lisää sitten myöhemmin kun asia on edennyt ihan lopulliseen maaliinsa, mutta projektia siinä asiassa vielä riittää.

Palataan nyt kuitenkin vielä tähän parisuhteellisuuteen ja suhteettomuuteen. Toisaalta on ihan ok olla sinkkuna, kun ei tarvitse kysyä mitään keneltäkään vaan saa itse päättää tekemisistään ja menemisistään. Edelleenkin toisaalta sitä haluaisi seikkailla ja kokeilla asioita jos olisi kumppani niihin seikkailuihin. Sitten se asian toinen puoli, ihmistä ei ole kuitenkaan luotu olemaan yksin. Toisen ihmisen lämpö, läheisyys ja hellyys on asioita joita kaipaa ja sitä ihmistä jonka kanssa elämänsä ja päivänsä jakaa. Yksi asia mihin pitkäaikainen suhteeni kaatui oli se, ettei kumppanini jaksanut odottaa enää että suhde etenee seuraavalle tasolle. Minä olen kuitenkin ihminen joka kaipaa enemmän aikaa suurten päätösten tekemiseen. Nyt kun on ollut aikaa ajatella, niin nyt olisin valmis siihen kaikkeen, mutta se on myöhäistä nyt. Aikaisemmin olisi ollut kaikki saavutettavissa ja mahdollisuus omaan perheeseen. Nyt ei ole yhtään mitään muuta kuin haaveet, että ehkä jonakin päivänä minulle se onni vielä suodaan. En tiedä onko meillä miehillä mitään "biologista kelloa" mutta ehkä sellainen saattaa vähän tikitellä. Ei se toki tarkoita sitä että alkaisin lisääntymään kenen kanssa tahansa ja tekemään niitä lapsia heti ja nyt. Pitää kuitenkin ensin tutustua ja kemioiden olla kunnossa. Kuitenkin tilanteen pitää olla se että ollaan ensin parisuhteessa ja asutaan saman katon alla ennenkuin aletaan lapsia tekemään maailmaan, lapsella pitää olla molemmat vanhemmat, jotka rakastavat ja välittävät siitä pienestä ihmeestä. Sen voin vielä lisätä, että tulisin omistautumaan täysin perheelleni jos joskus sellaisen saan. Toki ei tässä nyt mikään kiire vielä ole, mutta parempi ennemmin kuin myöhemmin, elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä, koskaan ei voi tietää milloin se viimeinen päivä koittaa. Tottakai se parisuhde olisi toivelistalla numerona yksi, mutta en kieltäytyisi muistakaan tarjouksista jos joku kiva nainen sattuisi vastaan tulemaan ja kaipaisi vähän hellyyttä ja huolenpitoa. Parisänkyni toinen puolikas ammottaa tyhjyyttään, niin olisihan siihen kiva saada toinen ihminen nauttimaan elämästä ja viettämään mukavia hetkiä. Aika takuuvarmasti siitä toinen osapuoli saisi lähteä hymyssä suin kohti kotiaan, mutta ei olisi ihme jos hän kaipaisi pikaista uusintaa. Minä kun voin luvata että tiedän mitä teen ja miten saada nainen nauttimaan, vaikka toki se on yksilöllistäkin, ei kaikki ole samasta muotista tehtyjä. Avoimin silmin ja mielin kohti tulevaa.

Loppuun musiikkia jälleen kerran Jimi Pääkallolta - Yksi elämä.Meillä on kuitenkin vain yksi elämä, käytetään se niin ettei viimeisinä päivinä tarvitse katua tehtyjä ja tekemättömiä asioita.