Tässä taannoin iski silmille se karu totuus, että olen suvun nuorisosta ainoa sinkku, kun otetaan huomioon molempien vanhempien puoliset suvut. Ei ihan hirveästi inspiroi lähteä ensi kesänä kesähäihin ainoana yksinäisenä sutena tai vaihtoehtoisesti suvun mustana lampaana, kun muut pariutuvat ja saavat perheenlisäystä. Onhan tässä tietysti vielä jokunen kuukausi aikaa pitää verkkoja vesillä, mutta ihan kamalan suuria ei varmasti kannata odottaa.

Kyllä tässä sinkun elämässä melkein enemmän on huonoja kun hyviä puolia. Toki saat tulla mennä ja miten haluat ja olenkin sitä mahdollisuutta käyttänyt ja pitänyt itseni hetkittäin kiireisenä. Toisessa vaakakupissa on sitten se kuinka paljon kaipaa toisen ihmisen seuraa, niin juttuseuraa kun seuraa viettämään iltaa ja hengailemaan sekä tietysti lämpöä, läheisyyttä ja hellyyttäkin eikä toki voi kiistää että seksiäkin näin yksinäisenä kaipaa. Liian harvinaisia nuo kaikki edellämainitut tässä tilanteessa kun ei ole minkäänsorttisessa suhteessa. Vielä kun et ole kulmakunnan tavoitelluin poikamies, niin seuranhaku ei ole maailman helpoin asia. Välillä saattaa saada deitti-ilmoitukseen vastausta, mutta nykyihmiset kun ovat niin lyhytjänteisiä että eivät jaksa kirjoittaa paria viestiä enempää, saati sitten uskaltautua tapaamaan. Tietysti sekin on näitä nykyajan vitsauksia että heti ensi alkuun ennen kuin edes halutaan alkaa tutustumaan kysellään kuvia ja jos se ei miellytä, niin turha enää odottaa kuulevansa kyseisestä ihmisestä mitään koskaan. Sekin on aika karu totuus, että en koskaan ole ollut edes ollut treffeillä puhumattakaan siitä että olisi päässyt siitä pidemmälle ihmisen kanssa joka olisi samalta paikkakunnalta. Onko se sitten näitä pienen kaupungin kiroja, yleensä ne jotka ovat uskaltautuneet tapaamaan ovat tulleet muista kaupungeista, osittain isommista, mutta myös samankokoisista kaupungeista muualta Suomesta.

Tinder-kokeilukaan ei ole suurempia tuloksia tuonut, muutamia ihan aitoja matcheja, joiden kanssa on joku viesti vaihdettu, mutta aika nopeasti vaan ihmiset tuntuvat kyllästyvän viestittelyyn. Sitten joukossa on niitä tuppisuita jotka eivät edes vastaile viesteihin ja ihmeesti joka paikkaan myös noita feikkejä löytyy, jotka vain lähettelevät vastauksena linkkejä joillekin hyvin epämääräisille muille deittisivustoille.

Joulukin tulee, mutta sekin on näin sinkulle yksi päivä muiden joukossa, ylimääräiset vapaapäivät toki ovat hyvinkin tervetulleita että pääsee vähän lataamaan akkuja valmistautuessa hektiseen arkeen töissä.

Ehkä vielä joskus koittaa minullekin tilaisuus palata niiden ihmisten joukkoon joilla on enemmän onnea elämässään. Monesta asiasta iloitsisi paljon enemmän jos olisi joku jonka kanssa niitä jakaa. Tämän syksyn paras asia on tämä oma uusi kotini, vaikka yksin näitä nurkkia kolutessa ei aina elo olekaan herkkua. Sohva tullut valitettavan tutuksi nukkumapaikkana vaikka iso sänkykin löytyy makuuhuoneesta, mutta mitä sielläkään yksin pyörimään, kroppa tietysti jossain vaiheessa tulee kiittämään huonojen nukkuma-asentojen ym. seurauksista. Ehkä joku minut vielä pelastaa sohvan kylmältä syleilyltä. Sitä odotellessa elämä jatkuu samanlaisena kuin tähänkin asti.