Vuosi 2017 vetelee viimeisiään. Pakko tunnustaa että olen niitä miehiä jotka ovat totaalisen auki vasta juuri seksin jälkeen tai pikku päissään, niinhän moni meistä on. Tällä kertaa mennään vaihtoehdolla pikku päissään. Pullo skumppaa on huvennut illan mittaan ja samalla viimeisen puolentoista vuoden fiilikset, kaikki mahdolliset tunnetilat on käyty läpi. 2016 loppupuolella suku harveni parilla ihmisellä ja samalla parisuhteeni veteli jo viimeisiään, mutta piti vaan näissä parissa hautajaisissa yrittää olla niin onnellista paria, vaikka mitään yhteistä tulevaisuutta ei enää ollutkaan. Niin surullista kuin se onkin tunnustaa, niin ilman jonkun toisen kuolemaa ei välttämättä minulla olisi tätä asuntoakaan, näin se elämän kiertokulku vain menee. Tämän kohta päättyvän vuoden aikana koin parikin ihastusta, toisen niistä ryssin juuri sillä kun olin seksin jälkeen ihan totaalisen auki ja niin onnellinen että avauduin sellaisista asioista joita vastapuoli ei pystynyt sulattamaan ja se oli sitten siinä. Sekin on tavallaan aika surullista että vuonna 2017 eroni jälkeen olen tavannut pari ihmistä jotka ovat lähempänä omaa persoonaani kun eksäni jonka kanssa tuli vietettyä reilut viisi vuotta elämästäni ja näistä viidestä vuodestä kolme vuotta saman katon alla. Niin se elämä opettaa ja oppirahat on kaikkien maksettava, ennemmin tai myöhemmin. Vuoden 2018 voi aloittaa lähestulkoon puhtaalta pöydältä ja kokemuksia rikkaampana.

Päätetään tämä vuosi biisiin, joka kosketti ihan kybällä, harmi kun en rakkaalla Tavastiallani ollut tätä esiintymistä todistamasssa, Anssi Kela - Rakkaus upottaa.

Pöytä on puhdistettu, tästä voi alkaa elämä ihan aikuisten oikeasti, vapaana kaikesta vanhasta painolastista. Tervetuloa vuosi 2018 ja uudet kokemukset! Life is life ja sitä rataa, vaikka en tamperelaista kiekkojoukkuetta kannatakaan.

Happy New Year!