Toinen peräkkäinen sinkkupääsiäinen oli ja meni, pitkät pyhät omassa seurassa. Nuo ovat niitä pahimpia hetkiä kun ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa ja ottaa ilo irti elämän pienistä nautinnoista. 

Lopputalveen ja alkavaan kevääseen on mahtunut muutamia kulttuurielämyksiä ja niitä on tulossa kevään mittaan lisää, niin kevään teatteritapauksia kuin myös musiikkia Suomen huipulta. Kun nyt näitä unelmiakin on päässyt toteuttamaan, ensimmäisenä tietysti asunto, niin seuraavakin on putkessa, vaikkakin vaatii työtä ja ehkä hitusen onneakin. Hain nimittäin ammattikorkeaan, kun jatko-opiskelu on ollut myös pitkään tavoitteena mutta ei ole oikein löytynyt oikeaa saumaa sille. Nyt on kuitenkin paperit jätetty ja pääsykokeet myöhemmin keväällä. Työkokemuksesta pitäisi olla täydet pisteet varmat, joten pääsykoemenestys on käytännössä se joka ratkaisee aukeaako opiskelupaikka syksyksi. Mitenkään täysin opiskelijaksi en ole heittäytymässä vaan monimuotokoulutuksena työn ohessa ajattelin opinnot hoitaa enemmän ja vähemmän netin kautta, nykyään kun lähes totaalisesti netissä suoritettavat opinnot on mahdollisia. Sitä odotellessa että pääsykoemateriaali tulee nettiin vajaan parin viikon päästä ja siitä n. kuukauden päässä on itse pääsykokeet.

Muuten tässä sitten katsellaankin tulisiko jotain mukavaa eteen, jos saisi läheisyydenkaipuuseen jotain helpotusta ja jotain sutinaa kevääseen. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Loppuun kappale otsikolla parasta just nyt. Herra Ylppö ja Ihmiset kuuluu suurimpiin suosikkeihin, mutta Maj Karmaa en ole muutamaa hittiä enempää diggaillut. Tässä kuitenkin 101 tapaa olla vapaa, joka voisi yhtä hyvin olla Ylpön ja Ihmisten katalogista.