Viime aikoina on iltapäivälehdet nostaneet taas esiin aiheita jotka koskettaa itseäkin, niin historian kuin nykyhetkenkin kautta. Näitä juttujahan pulpahtelee pintaan aika ajoin, koska itse ongelmat aiheiden takia eivät poistu vaan pinnallisuden ym. asioiden lisääntymisen takia ongelmat tulevat vaan korostumaan entisestään.

Näitä Juhon tarinoita olisi varmasti kerrottavana yhdellä jos toisella miehellä, miksei naisellakin, että kuinka valitaan kumppani tietyin kriteerein. Ihmiset tuntuvat hakevan jotain itse täydellisyyttä, jota on aika hankala löytää ja siksi homma menee siihen, että sitten jäädään yksin kun kukaan ei kelpaa. Mitä tässä jutussa puhutaan noista listoista, niin toinen ääripää on se, että listataan mitä kumppanin pitää olla lähtien pituudesta, koulutuksesta ja harrastuksista ja toinen ääripää on se, että ei panosteta siihen profiiliin ollenkaan. Naisilla tuskin tyhjäkään profiili haittaa, yhteydenottoja tulee joka tapauksessa. Nimenomaan tuo koulutus on se, jota moni korostaa, jos et ole AMK:n tai yliopiston käynyt, niin olet käytännössä ei mitään, ainakin moni korkeakoulutettu ei suostu katsomaankaan "vain" ammattikoulun käyneisiin päin. Koulutus ei kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisen älykkyydestä tai sivistyksen tasosta. Vaikka olisit valmistunut ainoastaan ammattikoulusta niin voit silti olla hyvässä ammatissa joka antaa sinulle toimeentulon, niin ettei tarvitse joka pennosta laskea. Siksi ei pitäisi ylenkatsoa ihmisiä sen perusteella mistä koulusta on valmistunut tai mihin ammattiin. Jos katsotaan pelkkää palkkapussia niin on niitäkin ammatteja joihin riittää pelkkä ammattikoulutus ja joissa tienataan jopa enemmän kuin korkeakoulupohjalta. Niinkuin jutussakin mainitaan niin pinnallisuus on se juttu mihin aika moni kaatuu, odotetaan mahdottomia ja kaivataan elämään glitteriä ja glamouria sen sijaan että normaali arki olisi riittävää. Tärkeintä kuitenkin ihmissuhteissa on nimenomaan että kemiat toimivat ja toisen kanssa on hyvä ja turvallinen olo. Se on sivuseikka mikä on toisen ammatti, tulotaso tai sen hetkinen työtilanne.

Artikkeli numero 2 ja väite että kiltit miehet eivät kelpaa. Oma kokemus todistaisi tämän väitteen todeksi, vaikka tietysti tähän kaikkeen kuvioon liittyy jo edellä mainittu pinnallisuus.Tavallinen, perhekeskeinen mukava mies jää helposti kakkoseksi jos toisena vaihtoehtona on "pahan pojan" tyyppinen mies. Vaikka olisit päällisinpuolin kiltti, niin mikään ei silti sano etteikö silti sitä särmää ja intohimoa voisi löytyä pinnan alta, sitä vaan ei pääse näyttämään kun jäät sen kiltin miehen leiman taakse.

Vielä kerta kiellon päälle ja kolmas artikkeli kehiin. Tällaisiakin ihmisiä on valitettavan paljon, jotka jäävät tyystin paitsi hellyydestä, läheisyydestä, seksistä yms. Omaltakin kohdalta ensimmäiset hatarasti eroottiset kokemukset osuivat aikaan kun olin lähes 25v ja se kuuluisa eka kerta tapahtui hieman lähes 27-vuotiaana ja eihän siitä kuitenkaan niin kauaa vielä ole, alle kymmenen vuotta, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin ihmisiä jotka painivat näiden asioiden kanssa ja tuntevat tilanteen painolastina hartioillaan. On niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole tilanteessa omasta tahdostaan, itsekin koin ensimmäiset kokemukseni samantyyppisten ihmisten kanssa kuin itsekin olin siinä vaiheessa eli molemmat osapuolet olivat esim. kokemuksissa samalla viivalla, itse kuitenkin olin se, joka tapaamisissa oli se joka uskalsi viedä tilanteita eteenpäin. Ihminen kaipaa kuitenkin läheisyyttä elämäänsä, ilman sitä elämä on ontompaa kuin sen kanssa, mutta mistäs sitä sinkkuihminen läheisyyttä noin vain saa, nettideitit on mitä on ja mistään Tinderistä ei kannata juuri edes puhua, näissä kaikissa korostuu jo niin monta kertaa toistettu pinnallisuus. Sillä on vähemmän painoarvoa millainen ihminen olet, ulkonäon vaikutus korostuu enemmän. Tässäkin artikkelissa puhutaan siitä, että kun pääsetkin jonkun kanssa viestittelemään, niin sitten se on viesti tai pari ja toinen osapuoli tekee katoamistempun sanaakaan sanomatta. Itsekin lähestyn vastapuolta enemmän kuin "mitä kuuluu?" tyyppisellä viestillä, mielestäni on ihan hyvä että heti aluksi kertoo vähän itsestään, kuka on, mitä tekee jne. Artikkelissa mainitaan myös "Pekan" pohdinnoista kääntymisestä maksullisten seuralaisten puoleen, mutta sehän se on eniten sielutonta, vastapuolihan tekee kuitenkin siinä tapauksessa sinulle mieliksi siksi että sinä maksat hänen seurastaan, ei siksi että aidosti pitäisi sinusta. Jos laitetaan vaikka maksullinen seksi ja yhdenillan jutut vastakkain, niin yhdenillan juttukin on aidompaa, se ihminen kuitenkin oletettavasti tuntee sinuun aidosti vetoa, maksullinen ei. Itse olen pitänyt periaattenani että seksistä en tule koskaan maksamaan, ne harrastakoon sitä ketkä siitä jotain saa.

Vastaavia juttuja ja niihin liittyviä ihmisten kokemuksia on tosiaan aika ajoin lehdet pullollaan, mutta nämä teemat kun eivät koskaan poistu muodista, asiat jotka ovat näiden takana pysyvät valitettavasti aina ajankohtaisena. Ihminen kaipaa toista ihmistä ja kaikkea siihen liittyvää. Omassa elämässäkin melkein ykkösasia jota kaipaa on juurikin toisen ihmisen läheisyys, seksi tulee vasta sen jälkeen.

Ehkä tässä vielä joku päivä onnikin taas potkii. Loppuun vielä biisi otsikolla Kiltti ei kelpaa.