Tarina jatkuu samalla teemalla kuin edellisessäkin postauksessa. Mistä näitä ihmisiä sikiää, jotka eivät tiedä mitä haluavat, haluaako mennä kohti uutta vai palata entisten heilojen helmoihin. Pelkkää toisilla ihmisillä leikkimistä jos et tiedä mitä haluat ja roikotat montaa ihmistä mukana päättämättömyyttäsi. Edes mitään pahoitteluja et saa tällaisesta käytöksestä, ainoa mikä pitäisi lohduttaa on tämän naisen tokaisemana, että onneksi ei ehditty nähdä niin ei mennyt enempää aikaa hukkaan. Kai niitä rehellisiäkin ihmisiä vielä on, pitäisi vaan tietää että missähän sellaiset piileksivät.

Kuitenkin se mitä näin sinkkuna kaipaa on läheisyys ja kaikki siihen liittyvä ja kun oma seksikokemusten historia ulottuu alle kymmenen vuoden sisään niin silläkin saralla on vielä koettavaa, jos löytyisi kumppani kokemaan ja kokeilemaan. Itse kuitenkin pidän huolen siitä että molemmat nauttivat, en ole itsekkäästi vain oman nautintoni perässä.

Vielä kun löytyisi se helmi, joka minut huolisi päiviensä iloksi, aito, oma itsensä ja katsoo ihmisessä muutakin kuin pelkkää pintaa. Täältä löytyisi kuitenkin ihan tavallinen, puhuva ja pussaava suomalainen mies, jolla elämän palaset on aikalailla kohdalla lukuunottamatta sitä että se toinen ihminen rinnalta puuttuu, löytyy työt ja omat asunnot, sopivasti harrastuksia, eikä tarvitse elää kädestä suuhun vaan jotain jää vielä huvienkin jälkeen käteen.Toistaiseksi hemmottelen vain itseäni, kun sitä rinnalla kulkijaa ei ole jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia ja elämyksiä ja niiden vastapainoksi leppoisia koti-iltoja.

Elämä jatkuu, ehkä se aurinko vielä tähänkin suuntaan paistaa joku päivä.