Aika näyttää vähän elonmerkkiä täälläkin foorumilla. Edelleenkin tilanne sama, että näin koronan jyllätessä sinkun elämä on ainakin henkisesti raskasta kun ei ole toivoakaan toisen ihmisen kosketuksesta ja läheisyydestä. Ei ole näkynyt koronaakaan onneksi, vaikka ei se isommin pelota kun pitää järjen päässä.

Suurin asia tässä koko korona-aikana tosiaan ollut toisen ihmisen kaipuu, siitä ei pääse mihinkään. Joku onnekas saisi intohimoisen skorpionimiehen lämmittäjäkseen. Läheisyyttä eikä erotiikkaakaan tulisi puuttumaan. Ei ole tarvetta satisfyereille kun omasta takaa löytyy taitavat sormet ja vikkelä kieli. Taitohan ei katoa mihinkään, vaikka kohtahan tässä seuraava kerta tuntuu jo melkein uudelta ensimmäiseltä kerralta kun hellät hetket toisen ihmisen kanssa ovat olleet harvassa viime aikoina. Sitä kohti että onni vielä osuu kohdalle ja mukava läheisyyttä kaipaava nainen ilmestyisi jostain kulman takaa ilostuttamaan ja sulostuttamaan elämän pieniä hetkiä. Jostain se on aina aloitettava ja kerran kun pääsee makuun niin kannattaa varoa ettei jää koukkuun. Se yksikin ihminen riittäisi, en tarvitse jonoja oven taakse.

Toki olisi myös hienoa löytää ihminen, joka on kiinnostunut kulttuurista monin muodoin, musiikista, elokuvista, museoista. Mitä avarampi mieli niin aina parempi, monessa asiassa. Voitaisiin vaikka ensi alkuun tehdä tutkimusmatkoja vinyyliviidakkooni, sen aarteisiin ja outouksiin.

Olisitko se mustaherukan tuoksuinen tyttö, jonka jälkeen kukaan ei tuu sulta tuntumaan. Haluaisin tuntea että maailmassa on vielä olemasssa rakkautta ja kosketusta. Onnellinen loppu kelpaisi tähän tarinaan, vaikka vielä ei välttämättä tarvitsekaan sitä tulevan kesän morsianta löytää. Edelleenkin löytäjä saa pitää, ettei tarvitse piilottaa mun kyyneleitä. Vielä olisi rakkauden kesää jäljellä, vain rakkaus puuttuu;)