tiistai, 17. heinäkuu 2018

Kosketusta vailla

Vähemmän villiä sinkkukesää mennään vaikka jotain kesätapahtumaa onkin vähintään kerran viikkoon ollut viime aikoina. Sinkkuuden ainoita hyviä puolia on se, että saa mennä ja tulla miten haluaa, vaikka ainahan sitä olisikin mukavampi noita tapahtumiakin kiertää jonkun kanssa. Ehkäpä vielä joku päivä sellainenkin aika koittaa ja löytyy ihminen joka ihan mielellään lähtee fiilistelemään tapahtumiin, vaikka ihan joka kerta ei esim. tapahtuman esiintyjä olisikaan ihan täysin omaan makuun, kompromissejakin kun pitää pystyä tekemään. Tietysti jos olisin suhteessa, niin tuskin tulisi näin paljon juostua ympäriinsä, kun silloin viettäisi ihan mielellään koti-iltojakin ym. kun olisi se toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämän pienet hetket ja ilot sekä surut.

Suurin asia tietysti mitä näin sinkkuna puuttuu ja mitä kaipaa eniten on hellyys, läheisyys ja seksi. Se on ihmiselle parasta polttoainetta kun saa tuntea toisen läheisyyden, koskea ja tulla kosketetuksi ja antaa ja vastaanottaa nautintoa. Mikäpä se olisi sen parempaa kun viettää kiireettömiä hetkiä ja tuottaa toiselle nautintoa saaden sitä samalla myös itse. Nimenomaan se nautinnon tuottaminen toiselle on kaikkein parasta, kun näkee ja aistii miten saa vietyä toisen huipulle ja tyydytetyksi. Valitettavan harvassa vaan ovat nykyään ne hetket jolloin pääsee tätä kokemaan, vaikka sitä tekisi ihan mielellään. Sitä odotellessa, että joku rohkea ja hellyydenkipeä ilmoittautuu, nautintoa ei tule puuttumaan kun minut päästää irti, lupaan sen;)

Ei kai tässä muuta kuin, että löytäjä saa pitää ja kun on kerran makuun päässyt niin ei ole tarvetta päästää irti;)

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Kevät saa, minä en

Toinen peräkkäinen sinkkupääsiäinen oli ja meni, pitkät pyhät omassa seurassa. Nuo ovat niitä pahimpia hetkiä kun ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa ja ottaa ilo irti elämän pienistä nautinnoista. 

Lopputalveen ja alkavaan kevääseen on mahtunut muutamia kulttuurielämyksiä ja niitä on tulossa kevään mittaan lisää, niin kevään teatteritapauksia kuin myös musiikkia Suomen huipulta. Kun nyt näitä unelmiakin on päässyt toteuttamaan, ensimmäisenä tietysti asunto, niin seuraavakin on putkessa, vaikkakin vaatii työtä ja ehkä hitusen onneakin. Hain nimittäin ammattikorkeaan, kun jatko-opiskelu on ollut myös pitkään tavoitteena mutta ei ole oikein löytynyt oikeaa saumaa sille. Nyt on kuitenkin paperit jätetty ja pääsykokeet myöhemmin keväällä. Työkokemuksesta pitäisi olla täydet pisteet varmat, joten pääsykoemenestys on käytännössä se joka ratkaisee aukeaako opiskelupaikka syksyksi. Mitenkään täysin opiskelijaksi en ole heittäytymässä vaan monimuotokoulutuksena työn ohessa ajattelin opinnot hoitaa enemmän ja vähemmän netin kautta, nykyään kun lähes totaalisesti netissä suoritettavat opinnot on mahdollisia. Sitä odotellessa että pääsykoemateriaali tulee nettiin vajaan parin viikon päästä ja siitä n. kuukauden päässä on itse pääsykokeet.

Muuten tässä sitten katsellaankin tulisiko jotain mukavaa eteen, jos saisi läheisyydenkaipuuseen jotain helpotusta ja jotain sutinaa kevääseen. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Loppuun kappale otsikolla parasta just nyt. Herra Ylppö ja Ihmiset kuuluu suurimpiin suosikkeihin, mutta Maj Karmaa en ole muutamaa hittiä enempää diggaillut. Tässä kuitenkin 101 tapaa olla vapaa, joka voisi yhtä hyvin olla Ylpön ja Ihmisten katalogista.

keskiviikko, 28. helmikuu 2018

Vuosi sinkkuelämää

Niinhän siinä sitten on käynyt että on mennyt vuosi katsellessa maailmaa sinkkuna ja pyörittäessä omaa taloutta. Vuoden jälkeen elämä jatkuu entistä vahvempana ja ehjempänä ihmisenä. Ainakin aikaa on ollut miettiä niin mennyttä kuin tulevaa, että mitä on tullut tehtyä ja mitä suuntaan on tulevaisuudessa menossa. Muuttokin tähän viimeiseen vuoteen mahtui, sekin oikein tervetullut asia, näissä neliöissä kelpaa asustella tulevat vuodet ellei suurempia elämänmuutoksia tule eteen.

Vuoteen mahtuu kohtaamisia eri ihmisten kanssa, yksi ehkä ylitse muiden jossa olisi voinut toisenlaisissa olosuhteissa olla ainesta johonkin enempäänkin, mutta tällä kertaa se ei kantanut alkuhuumaa pidemmälle. Avoimin silmin ja mielin kuitenkin jatkan eteenpäin, vaikka mitään en hampaat irvessä etsi. Myöskin kemiaa ja kipinää pitää olla, joten en lähde ihan kenen tahansa kelkkaan asenteella kuka tahansa kelpaa tai sen takia että pitäisi olla jonkun kanssa. Kyllä tässä on oppinut olemaan yksin ja nauttimaan siitä ja yleensäkin siitä vapaudesta mitä tämä elämäntilanne sallii. Tietysti miinuspuolena tässä sinkkuudessa on se, että läheisyys ynnä muu vastaava on aika minimissä, sitä kaipaa eniten. Jos kaipaisi pelkkää seksiä, niin sitä jopa saattaisi olla tarjolla, mutta kun kaipaa myös muutakin toimintaa ja makuuhuoneen ulkopuolella tapahtuvaa yhdessäoloa ja mukavaa yhteistä tekemistä. Ehkä vielä joku päivä löytää sellaisen ihmisen jonka kanssa synkkaa hyvin yhteen, löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja jonka kanssa voi viettää kokonaisvaltaisesti yhteistä aikaa.

Kaikki aikanaan, arki jatkuu normaalisti töiden, harrastusten ja luottamustoimien parissa. Kaikki mitä tuleman pitää on vaan bonusta normaalin arjen keskelle.

torstai, 8. helmikuu 2018

Aidot ja rehelliset ihmiset kuolleet sukupuuttoon?

Ei ole sinkun elämä 2010-luvun maailmassa helppoa. Sinkku kun olet, niin sinkuksi myös tällä menolla jäät ja joudut loppuelämäsi viettämään yksin, kun maailma on niin vinoutunut kun se on.

Seuranhaku on mahdotonta kun "tarjonta" on seuraavanlaista:

1. Maksullisen seuran tarjoajat, kai heillekin on oma yleisönsä.

2. Kaikenmaailman huijaussivustoja mainostavat feikkiprofiilit

3. Muut huijarit ja valheellisen henkilöllisyyden takana toimivat. Näitä on enenevissä määrin, tai sitten kyseessä on muutama ihminen, jotka saavat sairaita kiksejä toiminnallaan. Ensin kirjoitellaan intensiivisesti ja sitten kun pitäisi sopia esim. tapaamisesta, niin hups kun koko sähköpostitili on poistettu. Molemmat osapuolet eivät tässä menetä kuin aikaa, ei voi käsittää mikä on vastaavan toiminnan takana, todennäköistä että nämä "naisina" esiintyvät ihmiset ovat oikeasti miehiä, jotka eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi

4. Sitten ne iänikuiset yhden viestin kirjoittajat, jotka ilmaisevat kiinnostuksensa, mutta joista ei kuulu yhtään mitään enää sen jälkeen, tämäkin on ryhmä jonka aivoituksia ei voi ymmärtää. Miksi lähettää sitä yhtäkään viestiä jos ei ole edetä yhtään mihinkään eikä halua tutustua oikeasti.

Koitapa tässä sitten luottaa ihmisiin saati löytää minkäänlaista seuraa kun ne aidot ja rehelliset ihmiset loistavat poissaolollaan.

Ehkä joskus vielä joku osoittaa että maailmassa on hyvyyttäkin jäljellä, sitä odotellessa. Saisi tapahtua lähiaikoina.

sunnuntai, 21. tammikuu 2018

Kirves kaivon reunalla

Elämä ei mene aina taikka koskaan niinkuin elokuvissa tai Strömsössä. Jokaisessa suhdemuodossa on tietysti ihan sama, mutta kun edes on suhteessa niin silloin kuitenkin se toinen on olemassa. Näin sinkkuna kun olet totaalisen yksin, ei ole ketään jonka kanssa voit käydä läpi tapahtumia, jolta saada tukea ja lämpöä heikkona hetkenä jne.

Nimenomaan se seuran puute rassaa tässä elämäntilanteessa eniten. Etsiä saa, mutta löytämisen kanssa on vähän niin ja näin. Liikaa on tullut pettymyksiä koettua, joten parempaan haluaisi uskoa. Tyhjiä puheita ja lupauksia kyllä annetaan, mutta sitten kun pitäisi edetä sanoista tekoihin, niin siihen sitten jääkin. Moni tuntuu puhtaasti olevan liikkeellä vain kirjeenvaihtomielessä tai sitten vaan ei ole pokkaa tavata oikeassa elämässä ja sitten on näitä jotka lähettävät yhden viestin ja katoavat saman tien. Moni kyllä niitä tapaamisia lupailee, mutta niiden toteutuminen onkin sitten mahdottomuus, samoin jos on vaikka aiemmin jo tavannut ihmisen ja on puhuttu että nähdään uudestaan niin sekin yleensä jää lupausten tasolle. En ymmärrä mikä on motivaatio tällaisen toiminnan takana, pelkkää kiusaamista ja turhien toiveiden herättämistä.  Itse olen saanut kokea kiusaamiset jo koulussa joten aikuisilta ihmisiltä ei odottaisi pelejä ja leikkejä. Tuskin kukaan haluaa toimia pelinappulana toisten leikeissä. Enkä enää edes jaksaisi mainita tätä vallitsevaa pinnallisuutta, että ihmisessä ei nähdä mitään muuta kuin pelkkä ulkonäkö, eikä ole haluakaan kurkistaa sinne pinnan alle. Jos taas katsottaisiin jotain muuta kuin sitä ulkonäköä, niin silloin saattaisi pullat olla paremmin uunissa, mutta ne muut asiat jää harvojen todettavaksi, montaa vielä harmittaisi jos tietäisivät mistä jäävät paitsi. Itse olen tyytyväinen itseeni juuri näin, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Joku vastakkaisen sukupuolen edustajakin joskus on erehtynyt komeaksi tai söpöksi sanomaan, mutta ehkä vielä joskus tulee sellainen ihminen vastaan joka kelpuuttaa koko paketin tällaisenaan.

Kai tässä pitää siihen ajatukseen totutella että ne ilot mitkä on tälle elämälle tarkoitettu jaettavaksi on kulutettu loppuun tai sitten vaan aidot ja sanojensa mittaiset ihmiset on vaan kaikki kadonneet maailmankartalta. Omasta mielestäni en odota liikoja, mutta ilmeisesti se sitä sitten on, jos toivoisi että löytyisi ihminen jonka kanssa viihtyy ja pystyy nauttimaan elämästä, niin arkena kuin viikonloppunakin, niin ettei ole kiire mihinkään. Mikä olisikaan mukavampaa kuin herätä joskus uuteen päivään toisen vierestä ja kenties jos mahdollista viettää kiireetöntä aamua ennenkuin kumpikin irrottautuu omiin päivän toimintoihinsa. Vaikka ei tässä suin päin ollakaan avioon menossa ja lapsia tekemässä, niin haussa kuitenkin jotain muuta kuin pelkkää yhden yön suhdetta ja muutakin kuin pelkkää makuuhuonejumppaa, aikaa voi viettää mukavasti myös muilla tavoilla.

Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, mutta olosuhteiden pakosta moni joutuu niin olemaan ja elämään. Miten se muutos sitten tehdään ettei yksinäisyys olisi monelle niin yleinen olotila. Jos joku keksisi keinon poistaa tai edes vähentää radikaalisti maailmassa vallitsevaa yksinäisyyttä, niin varmasti sillä nappaisi Nobelin tai vastaavan palkinnon heittämällä. Toki siihen tarvittaisiin myös asenneilmapiirin muutosta, joka lähtee jokaisesta ihmisestä itsestään ja siten parempi maailma kaikille on mahdottomuus. Kaunis ajatus, mutta ei tule meidän elinaikanamme toteutumaan.

Tuskin olen ainoita ihmisiä, joilta usko ihmisiin on aika heikolla monien pettymysten kautta, meitä on ihan liikaa. Kukapa ei toivoisi parempaa huomista, mutta toteutuuko se.

Kunhan nyt löytyisi ensi alkuun edes se yksi ihminen, jonka sanat ja teot ovat samassa linjassa ja joka pystyy nostamaan ne vaikeatkin asiat keskusteluun, eikä vain pidä niitä sisällään ja hoida näiden käsittelyä pelkästään kirjallisessa. Avaamalla suunsa oikealla hetkellä säästyisi monelta mielipahalta ja siltä että se harmitus kasautuu omaan sisimpään ja myrkyttää sieltä käsin omaa ja toisten elämää sillä että asioita ei käsitellä silloin kuin ne kannattaisi käsitellä.

Laitetaan nämä ajatukset pakettiin Uniklubin tahtiin, Kylmää. Sitä odotellessa, että joku toisi lämpöä, iloa ja valoa tähän elämään.