tiistai, 21. elokuu 2018

Lehtikatsaus

Viime aikoina on iltapäivälehdet nostaneet taas esiin aiheita jotka koskettaa itseäkin, niin historian kuin nykyhetkenkin kautta. Näitä juttujahan pulpahtelee pintaan aika ajoin, koska itse ongelmat aiheiden takia eivät poistu vaan pinnallisuden ym. asioiden lisääntymisen takia ongelmat tulevat vaan korostumaan entisestään.

Näitä Juhon tarinoita olisi varmasti kerrottavana yhdellä jos toisella miehellä, miksei naisellakin, että kuinka valitaan kumppani tietyin kriteerein. Ihmiset tuntuvat hakevan jotain itse täydellisyyttä, jota on aika hankala löytää ja siksi homma menee siihen, että sitten jäädään yksin kun kukaan ei kelpaa. Mitä tässä jutussa puhutaan noista listoista, niin toinen ääripää on se, että listataan mitä kumppanin pitää olla lähtien pituudesta, koulutuksesta ja harrastuksista ja toinen ääripää on se, että ei panosteta siihen profiiliin ollenkaan. Naisilla tuskin tyhjäkään profiili haittaa, yhteydenottoja tulee joka tapauksessa. Nimenomaan tuo koulutus on se, jota moni korostaa, jos et ole AMK:n tai yliopiston käynyt, niin olet käytännössä ei mitään, ainakin moni korkeakoulutettu ei suostu katsomaankaan "vain" ammattikoulun käyneisiin päin. Koulutus ei kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisen älykkyydestä tai sivistyksen tasosta. Vaikka olisit valmistunut ainoastaan ammattikoulusta niin voit silti olla hyvässä ammatissa joka antaa sinulle toimeentulon, niin ettei tarvitse joka pennosta laskea. Siksi ei pitäisi ylenkatsoa ihmisiä sen perusteella mistä koulusta on valmistunut tai mihin ammattiin. Jos katsotaan pelkkää palkkapussia niin on niitäkin ammatteja joihin riittää pelkkä ammattikoulutus ja joissa tienataan jopa enemmän kuin korkeakoulupohjalta. Niinkuin jutussakin mainitaan niin pinnallisuus on se juttu mihin aika moni kaatuu, odotetaan mahdottomia ja kaivataan elämään glitteriä ja glamouria sen sijaan että normaali arki olisi riittävää. Tärkeintä kuitenkin ihmissuhteissa on nimenomaan että kemiat toimivat ja toisen kanssa on hyvä ja turvallinen olo. Se on sivuseikka mikä on toisen ammatti, tulotaso tai sen hetkinen työtilanne.

Artikkeli numero 2 ja väite että kiltit miehet eivät kelpaa. Oma kokemus todistaisi tämän väitteen todeksi, vaikka tietysti tähän kaikkeen kuvioon liittyy jo edellä mainittu pinnallisuus.Tavallinen, perhekeskeinen mukava mies jää helposti kakkoseksi jos toisena vaihtoehtona on "pahan pojan" tyyppinen mies. Vaikka olisit päällisinpuolin kiltti, niin mikään ei silti sano etteikö silti sitä särmää ja intohimoa voisi löytyä pinnan alta, sitä vaan ei pääse näyttämään kun jäät sen kiltin miehen leiman taakse.

Vielä kerta kiellon päälle ja kolmas artikkeli kehiin. Tällaisiakin ihmisiä on valitettavan paljon, jotka jäävät tyystin paitsi hellyydestä, läheisyydestä, seksistä yms. Omaltakin kohdalta ensimmäiset hatarasti eroottiset kokemukset osuivat aikaan kun olin lähes 25v ja se kuuluisa eka kerta tapahtui hieman lähes 27-vuotiaana ja eihän siitä kuitenkaan niin kauaa vielä ole, alle kymmenen vuotta, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin ihmisiä jotka painivat näiden asioiden kanssa ja tuntevat tilanteen painolastina hartioillaan. On niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole tilanteessa omasta tahdostaan, itsekin koin ensimmäiset kokemukseni samantyyppisten ihmisten kanssa kuin itsekin olin siinä vaiheessa eli molemmat osapuolet olivat esim. kokemuksissa samalla viivalla, itse kuitenkin olin se, joka tapaamisissa oli se joka uskalsi viedä tilanteita eteenpäin. Ihminen kaipaa kuitenkin läheisyyttä elämäänsä, ilman sitä elämä on ontompaa kuin sen kanssa, mutta mistäs sitä sinkkuihminen läheisyyttä noin vain saa, nettideitit on mitä on ja mistään Tinderistä ei kannata juuri edes puhua, näissä kaikissa korostuu jo niin monta kertaa toistettu pinnallisuus. Sillä on vähemmän painoarvoa millainen ihminen olet, ulkonäon vaikutus korostuu enemmän. Tässäkin artikkelissa puhutaan siitä, että kun pääsetkin jonkun kanssa viestittelemään, niin sitten se on viesti tai pari ja toinen osapuoli tekee katoamistempun sanaakaan sanomatta. Itsekin lähestyn vastapuolta enemmän kuin "mitä kuuluu?" tyyppisellä viestillä, mielestäni on ihan hyvä että heti aluksi kertoo vähän itsestään, kuka on, mitä tekee jne. Artikkelissa mainitaan myös "Pekan" pohdinnoista kääntymisestä maksullisten seuralaisten puoleen, mutta sehän se on eniten sielutonta, vastapuolihan tekee kuitenkin siinä tapauksessa sinulle mieliksi siksi että sinä maksat hänen seurastaan, ei siksi että aidosti pitäisi sinusta. Jos laitetaan vaikka maksullinen seksi ja yhdenillan jutut vastakkain, niin yhdenillan juttukin on aidompaa, se ihminen kuitenkin oletettavasti tuntee sinuun aidosti vetoa, maksullinen ei. Itse olen pitänyt periaattenani että seksistä en tule koskaan maksamaan, ne harrastakoon sitä ketkä siitä jotain saa.

Vastaavia juttuja ja niihin liittyviä ihmisten kokemuksia on tosiaan aika ajoin lehdet pullollaan, mutta nämä teemat kun eivät koskaan poistu muodista, asiat jotka ovat näiden takana pysyvät valitettavasti aina ajankohtaisena. Ihminen kaipaa toista ihmistä ja kaikkea siihen liittyvää. Omassa elämässäkin melkein ykkösasia jota kaipaa on juurikin toisen ihmisen läheisyys, seksi tulee vasta sen jälkeen.

Ehkä tässä vielä joku päivä onnikin taas potkii. Loppuun vielä biisi otsikolla Kiltti ei kelpaa.

torstai, 16. elokuu 2018

Lisää pettymyksiä

Tarina jatkuu samalla teemalla kuin edellisessäkin postauksessa. Mistä näitä ihmisiä sikiää, jotka eivät tiedä mitä haluavat, haluaako mennä kohti uutta vai palata entisten heilojen helmoihin. Pelkkää toisilla ihmisillä leikkimistä jos et tiedä mitä haluat ja roikotat montaa ihmistä mukana päättämättömyyttäsi. Edes mitään pahoitteluja et saa tällaisesta käytöksestä, ainoa mikä pitäisi lohduttaa on tämän naisen tokaisemana, että onneksi ei ehditty nähdä niin ei mennyt enempää aikaa hukkaan. Kai niitä rehellisiäkin ihmisiä vielä on, pitäisi vaan tietää että missähän sellaiset piileksivät.

Kuitenkin se mitä näin sinkkuna kaipaa on läheisyys ja kaikki siihen liittyvä ja kun oma seksikokemusten historia ulottuu alle kymmenen vuoden sisään niin silläkin saralla on vielä koettavaa, jos löytyisi kumppani kokemaan ja kokeilemaan. Itse kuitenkin pidän huolen siitä että molemmat nauttivat, en ole itsekkäästi vain oman nautintoni perässä.

Vielä kun löytyisi se helmi, joka minut huolisi päiviensä iloksi, aito, oma itsensä ja katsoo ihmisessä muutakin kuin pelkkää pintaa. Täältä löytyisi kuitenkin ihan tavallinen, puhuva ja pussaava suomalainen mies, jolla elämän palaset on aikalailla kohdalla lukuunottamatta sitä että se toinen ihminen rinnalta puuttuu, löytyy työt ja omat asunnot, sopivasti harrastuksia, eikä tarvitse elää kädestä suuhun vaan jotain jää vielä huvienkin jälkeen käteen.Toistaiseksi hemmottelen vain itseäni, kun sitä rinnalla kulkijaa ei ole jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia ja elämyksiä ja niiden vastapainoksi leppoisia koti-iltoja.

Elämä jatkuu, ehkä se aurinko vielä tähänkin suuntaan paistaa joku päivä.

sunnuntai, 5. elokuu 2018

Pettymys päivässä pitää hyvänolontunteen kaukana

Pessimisti ei pety vai miten se nyt menikään. Tässä mahdottomuuksien viidakossa kun elämä on yhtä pään seinään lyömistä.

Ihan lyhyesti ne ihmistyypit, joihin törmää netin syövereissä:

1. Feikit, ihmiset jotka eivät ole sitä mitä väittävät, todennäköisesti miehiä, jotka haluavat tehdä kiusaa tai ovat pettyneet elämässään ja haluavat kostaa sen muille.

2. Pinnalliset ihmiset, joille kelpaa vaan yli-ihmiset, pitäisi olla pitkä (yli 180 cm), lihaksikas ja tatuoitu, mielellään korkeakoulutettu, eikä mammonastakaan ainakaan olisi haittaa. Koulutuksesta vielä sen verran, että korkeakoulutetut tapaavat katsoa vähemmän koulutettuja alaspäin, vaikka ei koulutus korreloi suoraan älykkyyden määrää. Samat yhdyssanavirheet ym. löydät ihmisten kirjoituksista siitä huolimatta onko akateeminen koulutus vai ei.

3. Edellisen toinen ääripää, ihmiset jotka ovat epävarmoja itsestään, puhetta riittää, mutta ei rohkeutta siirtyä sanoista tekoihin. Nämä ihmiset vaan tuhlaavat omaa ja toisten aikaa, kun rohkeus loppuu tosipaikan tullen. Ujous taasen on ihan ok ja sallittua, jos vaan ihminen uskaltaa testata itseään ja mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mitään ei saa koskaan saa, jos ei uskalla toimia.

Mitä tästä listauksesta puuttuu? No ne aidot ihmiset, jotka haluavat luoda uusia kontakteja, ovat avoimella mielellä, eivät katso pelkkää pintaa vaan sitä millainen ihminen siellä pinnan alla on. Oli sitten kyse pidemmistä tai lyhyemmistä suhteista niin tämä sama pätee molempiin.

Voin jakaa tähän loppuun yhden tuoreen pettymykseni ja kertomuksen siitä kuinka tekopyhiä ihmiset ovat. Tapasin ihan jutustelun merkeissä erään naisen kuluneella viikolla ja tämänkin tapaamisen jälkeen viestiteltiin ahkerasti ja keskusteltiin mahdollisesta jatkosta. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta nainen yhtäkkiä ilmoittaakin että parempi ettei olla missään yhteyksissä, hän onkin lämmitellytkin juttua jonkun vanhan tutun kanssa. Ja mikä tästä tekee tekopyhää, niin se että nainen on minulta kysynyt että olenhan minä irti eksistäni ym. ja itse sitten kuitenkin pelaa monilla korteilla ja joka suuntaan, ilmeisesti meillä miehillä ja naisilla on jotenkin eri säännöt. On aika surullista jos yksi ihminen kerrallaan ei riitä, vaan täytyy pelailla pelejä ja roikottaa ihmisiä löysässä hirressä.

Edelleenkin ottaisin mielelläni vastaan ihmisen, joka on oma aito itsensä, ei pelaile, suhtautuu ihmisiin ihmisinä, puhuu ja pussaa, osaa pukea ajatuksensa sanoiksi eikä patoa harmituksiaan sisälle, on monessakin suhteessa avoimella mielellä ja kokeilunhaluinen, tietää mitä haluaa, omaa haaveita ja tavoitteita elämässään ja haluaa tavoitella niitä, haluaa saada ja antaa läheisyyttä ja hellyyttä. Jos olet siellä, niin tiedät miten minut tavoittaa.

Lopuksi heitän ilmaan kysymyksen. Onko ylpeämpää luovuttaa?

keskiviikko, 1. elokuu 2018

Otsikon keksimisen sietämätön vaikeus

Kohta 1,5 vuotta sinkkuutta takana ja tämän ajan huippuhetket on aika vähissä. Onhan sitä tullut käytyä yhdessä jos toisessa tapahtumassa, mutta kun käyt joka paikassa yksin, niin lopulta jää käteen vaan tyhjä olo siitä kun et saa jakaa niitä hetkiä kenenkään kanssa.

Pari viikonloppua sitten tuli taas vietettyä kaksi iltaa festareiden merkeissä, kaikesta huolimatta. Uhka vai mahdollisuus kun siellä baaritiskin toisella puolella on tuttuja naamoja muilta festareilta, mutta ainakin hyvää palvelua saa. Itse festarit nyt meni muuten lähes rutiininomaisissa merkeissä. Ainoa mikä poikkesi rutiineista oli se kun siinä viimeisen esiintyjän aikana eräs daami yllätti ja pyysi tanssimaan ja eihän tuollaisesta nyt ainakaan kieltäydytä. Harmi vaan että tilanne tuli ja meni niin nopeasti, olisi kuitenkin ollut minun tyyppinen ihminen ja tultiin kuitenkin siinä hetkessä ihan hyvin juttuun ettei tarvinnut tuppisuuna olla.

Muutenhan tässä ei pääse mitenkään leijumaan tai ylpistymään, kun kuitenkin n. 99,9 % vastakkaisen sukupuolen edustajista kuuluu siihen pinnallisten ihmisten kerhoon jotka ei edes katso päin, eikä tietysti muutenkaan ota mitään kontaktia millään foorumilla. Ne aidot ihmiset on vaan niin kiven alla, että ei ota löytyäkseen. Olisi jo pikkuhiljaa sen onnenkin aika, ettei vaan satelisi koko ajan potkuja päähän oikealta ja vasemmalta. Lämpöä löytyy vaan taivaalta porottavalta auringolta, läheisyyttä ei sitten mistään saakaan.

Ei ole helppoa tällaisella herkällä, introverttiyteen taipuvalla, joka ei yleensä uusien ihmisten kanssa ole suuna ja päänä, koska ne samankaltaiset ihmiset pysyvät visusti omissa piiloissaan, eivätkä ainakaan vahingossakaan tule vastaan. Surullista, mutta totta, että jos nykyisenkaltainen asenneilmasto olisi ollut siihen aikaan voimissaan kun meidän vanhemmat pariutuivat, niin suurinta osaa meistä ei olisi edes tällä pallolla, koska meidän vanhemmat ei olisi koskaan tavanneet. Nyt kun tämä pinnallisuuden syöpä niittää satoa, niin ei tarvitse kysyä miksi on olemassa niin paljon yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja onnettomia ihmisiä. Jos joku keksisi keinon jolla ihmisten pinnallisuuden voisi "parantaa" niin se nimi jäisi maailmanhistoriaan ajanlaskun loppuun saakka.

Edelleenkin odotan sitä ihmettä että eteen tupsahtaa ihminen, joka ei ole pinnallinen vaan sen sijaan aito ja avarakatseinen, toiset ihmiset sellaisenaan hyväksyvä, joka on hyvä juuri omana itsenään, ei koita esittää mitään eikä yritä muuttaa muita omaan muottiinsa sopivaksi. Jos olet sellainen, niin ilmoita itsestäsi.

Tällä mennään taas, menee niiden biisien sarjaan jota ei pysty livenä kuuntelemaan herkistymättä vaan joka menee todellakin ihon alle.

 

 

tiistai, 17. heinäkuu 2018

Kosketusta vailla

Vähemmän villiä sinkkukesää mennään vaikka jotain kesätapahtumaa onkin vähintään kerran viikkoon ollut viime aikoina. Sinkkuuden ainoita hyviä puolia on se, että saa mennä ja tulla miten haluaa, vaikka ainahan sitä olisikin mukavampi noita tapahtumiakin kiertää jonkun kanssa. Ehkäpä vielä joku päivä sellainenkin aika koittaa ja löytyy ihminen joka ihan mielellään lähtee fiilistelemään tapahtumiin, vaikka ihan joka kerta ei esim. tapahtuman esiintyjä olisikaan ihan täysin omaan makuun, kompromissejakin kun pitää pystyä tekemään. Tietysti jos olisin suhteessa, niin tuskin tulisi näin paljon juostua ympäriinsä, kun silloin viettäisi ihan mielellään koti-iltojakin ym. kun olisi se toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämän pienet hetket ja ilot sekä surut.

Suurin asia tietysti mitä näin sinkkuna puuttuu ja mitä kaipaa eniten on hellyys, läheisyys ja seksi. Se on ihmiselle parasta polttoainetta kun saa tuntea toisen läheisyyden, koskea ja tulla kosketetuksi ja antaa ja vastaanottaa nautintoa. Mikäpä se olisi sen parempaa kun viettää kiireettömiä hetkiä ja tuottaa toiselle nautintoa saaden sitä samalla myös itse. Nimenomaan se nautinnon tuottaminen toiselle on kaikkein parasta, kun näkee ja aistii miten saa vietyä toisen huipulle ja tyydytetyksi. Valitettavan harvassa vaan ovat nykyään ne hetket jolloin pääsee tätä kokemaan, vaikka sitä tekisi ihan mielellään. Sitä odotellessa, että joku rohkea ja hellyydenkipeä ilmoittautuu, nautintoa ei tule puuttumaan kun minut päästää irti, lupaan sen;)

Ei kai tässä muuta kuin, että löytäjä saa pitää ja kun on kerran makuun päässyt niin ei ole tarvetta päästää irti;)