tiistai, 27. elokuu 2019

Kuka näkee sut

Kesä alkaa olla takana, ohjelmaa on riittänyt Metallicasta ja Rammsteinista vähän pienimuotoisempiin tapahtumiin. Vain seura puuttui, jonka kanssa olisi saanut kaikki kokemukset ja elämykset jakaa.

Kunpa löytyisi ihminen, jonka kanssa saisi viettää niin koti-illat kuin myös käydä tuulettumassa silloin tällöin ulkona. Ihminen jolle saisi antaa läheisyyttä ja jolta sitä saisi myös takaisin. Tietysti mukavaahan se olisi käpertyä sylikkäin sohvan nurkkaan pimenevässä illassa ja tuntea toisen kehon lämpö omaansa vasten. Läheisyyttä ja hellyyttä olisi kyllä täällä tarjolla niin paljon kuin tarvitsee, se ei tule loppumaan. Kukahan lähtisi seuraksi kuuntelemaan yhtä Juha Tapion tämän hetken viimeisistä keikoista tai risteilemään deluxe-hengessä merimaisemista ja kuohuvasta sekä hyvästä seurasta nauttien.

Toivoa sopii, että löytyisi ihminen jonka kanssa saisi viettää iltoja ja viikonloppuja mukavan tekemisen, läheisyyden, hellyyden jne. merkeissä ja jakaa arkensa kuulumiset ja tapahtumat. Mistähän sellainen ihminen löytyisi? Ottaisin kyllä mieluusti mukavaa seuraa vastaan, mielummin enemmän kuin yhdeksi illaksi. Tämän arvoistaisin korkeammalle kuin vaikkapa lottovoiton omassa elämässäni. Ilmoittautumisia otetaan vastaan:)

En toivo mitään muuta sen enempää kuin sen että löytyisi joku joka näkee mut. Ois jo pikkuhiljaa mun vuoro.

sunnuntai, 7. heinäkuu 2019

Kuka ottaisi syliin?

Elämä on välillä enemmän ja vähemmän yksinäistä, vaikka kuinka yrittää elää aktiivista elämää ja mennä ja tehdä. Näin kesällä festarit, keikat ympäri vuoden, teatterit, museot ym. Kulttuuria joka lähtöön. Se tietysti, että jos haluat mennä niin on mentävä yksin, harvemmin saat ketään seuraksi. Toisaalta tietysti plussapuolena on, että saat mennä miten tahdot, ilman että tarvitsee kysyä lupaa keneltäkään.

Ihmistä ei kuitenkaan ole luotu yksinäiseksi olennoksi. Se että osaa olla yksin on toki tärkeää, ettei ole riippuvainen kenestäkään, mutta sitten kun se menee yksinäisyyden puolelle niin se ei ole enää missään mielessä hyvä olotila.

Ihminen kuitenkin kaipaa ja tarvitsee myös toisen ihmisen läheisyyttä, hellyyttä ja kosketusta. Itselläni sitä olisi ainakin tarjottavana pienen kylän tarpeisiin. Se että saa olla toisen lähellä, tuntea toisen lämmön ja ihon ihoa vasten on yksi parhaita asioita elämässä. Mikä olisi parempaa kuin löytää ihminen, jonka kanssa viettää aikaa yhdessä kaikenlaisen yhdessätekemisen parissa.

Toki sitä kaipaa läheisyyden lisäksi myös seksiä. Mikä on sen ihanampaa kuin saada toinen nauttimaan ja kokea itsekin siinä nautintoa. Parasta olisi jos saisi viettää kiireettömästi helliä hetkiä, hyväillä puolin ja toisin, kutitella kielellä toisen vartaloa ylhäältä alas, nähdä ja kuulla kun toinen nauttii, mennä fiiliksen mukaan hellästi tai vähän rajummin ja lopulta makoilla sylikkäin jälkihehkussa ilman että on kiire mihinkään. Varsinkin kielileikit on tosi kivoja, silloin on vastapuolelle tarjolla aika varma nautinto, näppärät sormet täydentää pakettia ja housujen kätköistäkin löytyy jotain joka saa monen naisen suun vielä leveämpään hymyyn. Itse ainakin pidän huolen siitä, että myös toinen saa nautintonsa, intohimoinen skorpioni kun olen. Toivottavasti joku päivä pääsee nauttimaan jonkun mukavan naisen kanssa. Olisitkö se kenties sinä;)

Loppuun kysellään vielä biisin muodossa että kuka ottaisi syliin. Vaikka en pistäisi pahakseni jos olisin jollekin vahinko, vaikka Coronaa ei kaapista löydykään, mutta jotain kurkun kostukettakin tarvittaessa järjestyy. Loppujen lopuksi olisi tietysti unelma, että joku vielä kuiskisi joskus korvaan, että tykkään susta niin että halkeen.

lauantai, 22. kesäkuu 2019

Paluu alkuun

Pitkään aikaan ei ole tullut mitään kirjoiteltua, mutta nyt täällä taas. Alkuvuodesta näytti jo melkein lupaavalta, mutta homma kuivui kasaan melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Yritin siis seurustella hetken aikaa mutta huonosti kävi. Aluksihan toinen on ihan superihana, järjestää yhteistä aikaa jne., mutta sitä kesti vain lyhyen aikaa, sen jälkeen minut priorisoitiin rankasti jonon häntäpäähän. Parisuhdetta ei oikein voi kutsua suhteeksi jos vaan toinen osapuolii pystyy joustamaan ja toinen osapuoli käytännössä määrittää koska voi edes nähdä ja silloinkin kun häntä lähtee tapaamaan niin lopulta jää ihan huomiotta ja seinäruusuksi kun asiat puhelimesta alkaen menevät edelle. Siinähän sen kiinnostuksen tason näkee kun ignoorataan toinen lähes täysin ja pidetään tyyliin varalla silloin kun kiinnostaa. Ei tuollaista kukaan varmaan katselisi kauaa. Yksi tietysti isoimpia eroja ja ongelmia oli se, että toinen ei ole tottunut antamaan ja vastaanottamaan läheisyyttä ja hellyyttä siinä suhteessa kuin moni muu ja jos itse elää juuri noista asioista niin jää aika kylmäksi kun niistä jää paitsi.

Itselle kuitenkin kahden ihmisen välisen hellyys ja läheisyys ovat avainasioita on sitten kyse yhden yön tai pidemmästä suhteesta. Juttu toimii silloin kun molemmat nauttivat ja haluavat saada myös toisen nauttimaan. Vaikka hellyys ja läheisyys ovatkin isoja ja tärkeitä asioita, niin ei kuitenkaan 24/7 tarvitse toisen kyljessä nyhjätä. Suhteessa pitää olla muutakin tekemistä ja omaa aikaa sekä omiakin ympyröitä ja harrastuksia.

Ei tullut siten tänäkään vuonna näillä näkymin rakkauden kesää, ellei jotain ihmeitä tapahdu. Olisihan se kiva jos olisi joku kainalossa, edes silloin tällöin, ehkä sinä;) Paljon olisi vielä asioita kokeiltavana, jos löytyisi avoimella mielellä varustettu nainen kumppaniksi. Niistä asioista ehkä sitten privaatisti lisää, ne eivät ole ehkä tämän blogin aiheita. Josko vielä sellainen nainen jostain löytyisi, niin pitäisin taatusti hyvänä;)

tiistai, 21. elokuu 2018

Lehtikatsaus

Viime aikoina on iltapäivälehdet nostaneet taas esiin aiheita jotka koskettaa itseäkin, niin historian kuin nykyhetkenkin kautta. Näitä juttujahan pulpahtelee pintaan aika ajoin, koska itse ongelmat aiheiden takia eivät poistu vaan pinnallisuden ym. asioiden lisääntymisen takia ongelmat tulevat vaan korostumaan entisestään.

Näitä Juhon tarinoita olisi varmasti kerrottavana yhdellä jos toisella miehellä, miksei naisellakin, että kuinka valitaan kumppani tietyin kriteerein. Ihmiset tuntuvat hakevan jotain itse täydellisyyttä, jota on aika hankala löytää ja siksi homma menee siihen, että sitten jäädään yksin kun kukaan ei kelpaa. Mitä tässä jutussa puhutaan noista listoista, niin toinen ääripää on se, että listataan mitä kumppanin pitää olla lähtien pituudesta, koulutuksesta ja harrastuksista ja toinen ääripää on se, että ei panosteta siihen profiiliin ollenkaan. Naisilla tuskin tyhjäkään profiili haittaa, yhteydenottoja tulee joka tapauksessa. Nimenomaan tuo koulutus on se, jota moni korostaa, jos et ole AMK:n tai yliopiston käynyt, niin olet käytännössä ei mitään, ainakin moni korkeakoulutettu ei suostu katsomaankaan "vain" ammattikoulun käyneisiin päin. Koulutus ei kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisen älykkyydestä tai sivistyksen tasosta. Vaikka olisit valmistunut ainoastaan ammattikoulusta niin voit silti olla hyvässä ammatissa joka antaa sinulle toimeentulon, niin ettei tarvitse joka pennosta laskea. Siksi ei pitäisi ylenkatsoa ihmisiä sen perusteella mistä koulusta on valmistunut tai mihin ammattiin. Jos katsotaan pelkkää palkkapussia niin on niitäkin ammatteja joihin riittää pelkkä ammattikoulutus ja joissa tienataan jopa enemmän kuin korkeakoulupohjalta. Niinkuin jutussakin mainitaan niin pinnallisuus on se juttu mihin aika moni kaatuu, odotetaan mahdottomia ja kaivataan elämään glitteriä ja glamouria sen sijaan että normaali arki olisi riittävää. Tärkeintä kuitenkin ihmissuhteissa on nimenomaan että kemiat toimivat ja toisen kanssa on hyvä ja turvallinen olo. Se on sivuseikka mikä on toisen ammatti, tulotaso tai sen hetkinen työtilanne.

Artikkeli numero 2 ja väite että kiltit miehet eivät kelpaa. Oma kokemus todistaisi tämän väitteen todeksi, vaikka tietysti tähän kaikkeen kuvioon liittyy jo edellä mainittu pinnallisuus.Tavallinen, perhekeskeinen mukava mies jää helposti kakkoseksi jos toisena vaihtoehtona on "pahan pojan" tyyppinen mies. Vaikka olisit päällisinpuolin kiltti, niin mikään ei silti sano etteikö silti sitä särmää ja intohimoa voisi löytyä pinnan alta, sitä vaan ei pääse näyttämään kun jäät sen kiltin miehen leiman taakse.

Vielä kerta kiellon päälle ja kolmas artikkeli kehiin. Tällaisiakin ihmisiä on valitettavan paljon, jotka jäävät tyystin paitsi hellyydestä, läheisyydestä, seksistä yms. Omaltakin kohdalta ensimmäiset hatarasti eroottiset kokemukset osuivat aikaan kun olin lähes 25v ja se kuuluisa eka kerta tapahtui hieman lähes 27-vuotiaana ja eihän siitä kuitenkaan niin kauaa vielä ole, alle kymmenen vuotta, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin ihmisiä jotka painivat näiden asioiden kanssa ja tuntevat tilanteen painolastina hartioillaan. On niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole tilanteessa omasta tahdostaan, itsekin koin ensimmäiset kokemukseni samantyyppisten ihmisten kanssa kuin itsekin olin siinä vaiheessa eli molemmat osapuolet olivat esim. kokemuksissa samalla viivalla, itse kuitenkin olin se, joka tapaamisissa oli se joka uskalsi viedä tilanteita eteenpäin. Ihminen kaipaa kuitenkin läheisyyttä elämäänsä, ilman sitä elämä on ontompaa kuin sen kanssa, mutta mistäs sitä sinkkuihminen läheisyyttä noin vain saa, nettideitit on mitä on ja mistään Tinderistä ei kannata juuri edes puhua, näissä kaikissa korostuu jo niin monta kertaa toistettu pinnallisuus. Sillä on vähemmän painoarvoa millainen ihminen olet, ulkonäon vaikutus korostuu enemmän. Tässäkin artikkelissa puhutaan siitä, että kun pääsetkin jonkun kanssa viestittelemään, niin sitten se on viesti tai pari ja toinen osapuoli tekee katoamistempun sanaakaan sanomatta. Itsekin lähestyn vastapuolta enemmän kuin "mitä kuuluu?" tyyppisellä viestillä, mielestäni on ihan hyvä että heti aluksi kertoo vähän itsestään, kuka on, mitä tekee jne. Artikkelissa mainitaan myös "Pekan" pohdinnoista kääntymisestä maksullisten seuralaisten puoleen, mutta sehän se on eniten sielutonta, vastapuolihan tekee kuitenkin siinä tapauksessa sinulle mieliksi siksi että sinä maksat hänen seurastaan, ei siksi että aidosti pitäisi sinusta. Jos laitetaan vaikka maksullinen seksi ja yhdenillan jutut vastakkain, niin yhdenillan juttukin on aidompaa, se ihminen kuitenkin oletettavasti tuntee sinuun aidosti vetoa, maksullinen ei. Itse olen pitänyt periaattenani että seksistä en tule koskaan maksamaan, ne harrastakoon sitä ketkä siitä jotain saa.

Vastaavia juttuja ja niihin liittyviä ihmisten kokemuksia on tosiaan aika ajoin lehdet pullollaan, mutta nämä teemat kun eivät koskaan poistu muodista, asiat jotka ovat näiden takana pysyvät valitettavasti aina ajankohtaisena. Ihminen kaipaa toista ihmistä ja kaikkea siihen liittyvää. Omassa elämässäkin melkein ykkösasia jota kaipaa on juurikin toisen ihmisen läheisyys, seksi tulee vasta sen jälkeen.

Ehkä tässä vielä joku päivä onnikin taas potkii. Loppuun vielä biisi otsikolla Kiltti ei kelpaa.

torstai, 16. elokuu 2018

Lisää pettymyksiä

Tarina jatkuu samalla teemalla kuin edellisessäkin postauksessa. Mistä näitä ihmisiä sikiää, jotka eivät tiedä mitä haluavat, haluaako mennä kohti uutta vai palata entisten heilojen helmoihin. Pelkkää toisilla ihmisillä leikkimistä jos et tiedä mitä haluat ja roikotat montaa ihmistä mukana päättämättömyyttäsi. Edes mitään pahoitteluja et saa tällaisesta käytöksestä, ainoa mikä pitäisi lohduttaa on tämän naisen tokaisemana, että onneksi ei ehditty nähdä niin ei mennyt enempää aikaa hukkaan. Kai niitä rehellisiäkin ihmisiä vielä on, pitäisi vaan tietää että missähän sellaiset piileksivät.

Kuitenkin se mitä näin sinkkuna kaipaa on läheisyys ja kaikki siihen liittyvä ja kun oma seksikokemusten historia ulottuu alle kymmenen vuoden sisään niin silläkin saralla on vielä koettavaa, jos löytyisi kumppani kokemaan ja kokeilemaan. Itse kuitenkin pidän huolen siitä että molemmat nauttivat, en ole itsekkäästi vain oman nautintoni perässä.

Vielä kun löytyisi se helmi, joka minut huolisi päiviensä iloksi, aito, oma itsensä ja katsoo ihmisessä muutakin kuin pelkkää pintaa. Täältä löytyisi kuitenkin ihan tavallinen, puhuva ja pussaava suomalainen mies, jolla elämän palaset on aikalailla kohdalla lukuunottamatta sitä että se toinen ihminen rinnalta puuttuu, löytyy työt ja omat asunnot, sopivasti harrastuksia, eikä tarvitse elää kädestä suuhun vaan jotain jää vielä huvienkin jälkeen käteen.Toistaiseksi hemmottelen vain itseäni, kun sitä rinnalla kulkijaa ei ole jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia ja elämyksiä ja niiden vastapainoksi leppoisia koti-iltoja.

Elämä jatkuu, ehkä se aurinko vielä tähänkin suuntaan paistaa joku päivä.