maanantai, 16. lokakuu 2017

Palautetta;)

Sain sitten mukavaa palautetta eräältä naispuoliselta vieraalta. Sain kuulemma sukat pyörimään jalassa ja tein kaikki juuri oikein. That's me. Ulkonäkö voi pettää. Rauhallisen ulkokuoren takaa löytyy jotain aivan muuta kun päästään itse asiaan, jos muuten saatan olla ujokin niin kyllä se karisee pois kun minut päästetään irti. Puheet voi olla suuret, kun sanon että minun käsissäni ja käsittelyssäni ei jää yksikään nainen tyydyttymättä, mutta nämä puheet pitävät myös paikkansa. Aikansa kun on saanut treenata oikeassa ja avoimella mielellä varustetussa seurassa, niin asiat toimivat ihan luonnostaan.

Vielä kun saisi vaan niitä mahdollisuuksia näyttää taitonsa useammin, mutta harvassa ne tilaisuudet ovat kun pääsee herkkiä ja helliä hetkiä kokemaan. Elämä on kunnossa, on hyvä työ, oma koti ja vapaa-ajallekin tekemistä, seura vaan useimmiten puuttuu. Tällaisena 170+ suht tavallisena tallaajana sen seuran löytyminen vaan on vaikeampaa, kun ei sen kuvansa kanssa pääse monenkaan seulansa läpi, ehkä sitten en vaan ole edukseni kuvissa. Mutta ne jotka uskaltautuvat tapaamiseen asti, eivät taatusti joudu pettymään, näitä rohkeita saisi olla vaan vähän enemmän.

Lopun musiikillista antia edustaa tällä kertaa Leevi And The Leavings - Kaikki tai ei mitään.

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

Deittailu tänään - shoppailua ja tunteilla leikkimistä

En voi kirjoittaa tätä kuin siitä näkökulmasta miten koen vastakkaisen sukupuolen käyttäytymisen omien kokemusteni perusteella. Nykyaikainen deittailu menee aikalailla shoppailun puolelle, huomataan että kappas tuollahan onkin jotain parempaa, niin heitetään edellinen ehdokas sanaakaan sanomatta pois, samalla tavalla kun toiset jättävät ostoksilla ollessaan tavarat minne sattuu kun tulevatkin toisiin ajatuksiin että en haluakaan tätä. Tavarat eivät ota tästä itseensä, mutta eri asia jos kohdellaan ihmisiä samalla tavalla, se peli ei vaan vetele. Jos ihmisellä on selkärankaa ja uskallusta niin se ei vie paljon aikaa, jos kertoo asian suoraan että kiitos mutta ei kiitos. Näitä selkärankaisia, rohkeita ja rehellisiä ihmisiä vaan on valitettavan vähän nykypäivänä. Niinhän se tietysti menee nykyään, että miehet ovat pelilaudan nappuloita ja naiset ovat niitä jotka tekevät nappuloille mitä tahtovat. Puheet on kyllä suuret, mutta kun on aika siirtyä sanoista tekoihin niin sitten kadotaan kohti seuraavaa uhria. Meidän pitäisi olla kypsiä aikuisia ihmisiä, mutta eipä se monenkaan käytöksessä näy. Maailma on täynnä erilaisia kiusaajia ja feikkejä, aidot ihmiset ovat pahasti kadoksissa. En tiedä mitä kukaan näistä peleistä saa, ilmeisesti jotain sairasta tyydytystä. Kivahan se olisi löytää se ihminen jonka sanat ja teot kohtaavat, mutta mistähän sellaisen löytää kun maailma muuttuu koko ajan kierommaksi. Odotan että joku aito ihminen todistaa minun käsitykseni vääriksi.

 

tiistai, 10. lokakuu 2017

Uusia tuulia

Nyt on sitten se unelma josta olen aikaisemmissa postauksissa maininnut päässyt toteutukseen asti. Tässä olen tovin aikaa asunut omassa asunnossani, ei tule kyllä vuokralla asumista ikävä. Omiin tarpeisiini en voisi paljon paremmalla sijainnilla olevaa asuntoa löytää ja pohjaratkaisukin on edellistä asuntoani käytännöllisempi, nyt ei ole hukkaneliöitä turhan pitkissä käytävissä vaan nekin neliöt ovat huoneissa. Kyllä tämä tuntuu nyt jo kodilta, vaikka vielä onkin tekemistä tavaroiden laittamisessa paikoilleen. Pöytä on nyt puhdistettu ja olisi tilaa uusille ja tuleville muistoille. Ei puutu kun vaan ihmiset joiden kanssa tehdä niitä asioita jotka jäävät muistoihin. Pitäisihän asunto vielä vihkiäkin käyttöön asiaankuuluvin menoin, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan;) Kaikki ehkä aikanaan, jos hyvin käy.

Toinen asia jossa repäisin, niin melkein jo menin omiakin periaatteitani vastaan ja liityin Tinderiin. Kauhean suuria odotuksia ei ole, näköjään sielläkin samanlaisia feikkejä ja roskapostittajia kuin muillakin deittipalstoilla, ne aidot ihmiset alkaa olla jo kohta vähemmistössä millään palstoilla, kun kaikenmaailman linkkiä vaan tulee vastaukseksi. Kai niitä aitojakin ihmisiä mahtuu joukkoon, mutta ovat vain vaikeammin löydettävissä. Muutenkin koko Tinder on muita deittipalstoja tai sovelluksia haastavampi foorumi, kun kuva näyttelee vieläkin suurempaa roolia kun muualla, lukeeko joku yleensä niitä esittelyjä ja koita nyt siihen viiteensataan merkkiin tiivistää itsesi pähkinänkuoressa ja mitä haet. Pidän aika suurena ihmeenä, jos tuota kautta treffeille pääsisi, mutta ei saa koskaan sanoa ei koskaan. Kaikki otetaan vastaan mitä tulossa on. Aika näyttää mitä tuleman pitää, kaikki kortit katsotaan ja ehdotukset kuunnellaan.

Viime viikolla startattiin keikkasyksykin kunnolla käyntiin kolmen keikan voimin. Vähän jo tuli vanhat hyvät ajat mieleen, vaikka paljon on vielä matkaa siihen että olisi samassa vauhdissa kuin ennen ja yksi ainakin rokkikansan keskuudessa varmasti himotuimpia vippejä taskussa uudestaan, sitä kun tuskin saa ihminen joka ei ole muusikko tai muuten julkisuuden henkilö kun vain käymällä ko. paikassa tarvittavan usein, kerran se on omassa taskussa ollut ja ehkä saattaa kyseinen läpyskä olla jossain vielä muistona, vaikka onkin jo vuosia sitten vanhentunut. Ehkei niin usein enää pääse käymään että pystyisi tuon enää uusimaan.

Loppuun musiikkipala orkesterilta jolta voisi valita montakin eri kappaletta. Vesterinen Yhtyeineen ja tällä kertaa valinta osuu kappaleeseen Nuoriherra. Eiköhän aika moni jaa saman toiveen "ettei yksin kylmissään joutuis rakkaudetta sänkyyn kömpimään" On kyllä äärimmäisen timanttinen livebändi, tuli yhtyeen keikkakunto todettua viime viikolla Savoyssa. Tällä viikolla lisää huippumusiikkia luvassa, pari omalla tavallaan spesiaalikeikkaa, yksi odotettu paluu ja toisen bändin paluu paikkaan jonka kaltaisista on lähdetty kohti suurempia areenoja.

maanantai, 18. syyskuu 2017

Puoli vuotta takana

Reilut puoli vuotta tätä sinkkuuttä nyt takanapäin. Mitä tästä on jäänyt käteen, kohtaamisia uusien ihmisten kanssa, ehkä joitain ihmisiä joita voi ajatella kavereina vielä tulevaisuudessakin. Viime ajat onkin sitten ollut hiljaista, alussa menikin ehkä liian hyvin ja lujaa, nyt ei sitten tapahdukaan juuri mitään, ainakaan naisrintamalla. Aikaisemmin kirjoitin siitä että pitää ottaa uusia askeleita ja toteuttaa edes se yksi unelma joka on toteutettavissa tällä erää, sen asian hoidin sitten aika nopeassakin aikataulussa niin että kyseinen asia ei ole enää pelkkä unelma vaan totista totta. Siitä lisää sitten myöhemmin kun asia on edennyt ihan lopulliseen maaliinsa, mutta projektia siinä asiassa vielä riittää.

Palataan nyt kuitenkin vielä tähän parisuhteellisuuteen ja suhteettomuuteen. Toisaalta on ihan ok olla sinkkuna, kun ei tarvitse kysyä mitään keneltäkään vaan saa itse päättää tekemisistään ja menemisistään. Edelleenkin toisaalta sitä haluaisi seikkailla ja kokeilla asioita jos olisi kumppani niihin seikkailuihin. Sitten se asian toinen puoli, ihmistä ei ole kuitenkaan luotu olemaan yksin. Toisen ihmisen lämpö, läheisyys ja hellyys on asioita joita kaipaa ja sitä ihmistä jonka kanssa elämänsä ja päivänsä jakaa. Yksi asia mihin pitkäaikainen suhteeni kaatui oli se, ettei kumppanini jaksanut odottaa enää että suhde etenee seuraavalle tasolle. Minä olen kuitenkin ihminen joka kaipaa enemmän aikaa suurten päätösten tekemiseen. Nyt kun on ollut aikaa ajatella, niin nyt olisin valmis siihen kaikkeen, mutta se on myöhäistä nyt. Aikaisemmin olisi ollut kaikki saavutettavissa ja mahdollisuus omaan perheeseen. Nyt ei ole yhtään mitään muuta kuin haaveet, että ehkä jonakin päivänä minulle se onni vielä suodaan. En tiedä onko meillä miehillä mitään "biologista kelloa" mutta ehkä sellainen saattaa vähän tikitellä. Ei se toki tarkoita sitä että alkaisin lisääntymään kenen kanssa tahansa ja tekemään niitä lapsia heti ja nyt. Pitää kuitenkin ensin tutustua ja kemioiden olla kunnossa. Kuitenkin tilanteen pitää olla se että ollaan ensin parisuhteessa ja asutaan saman katon alla ennenkuin aletaan lapsia tekemään maailmaan, lapsella pitää olla molemmat vanhemmat, jotka rakastavat ja välittävät siitä pienestä ihmeestä. Sen voin vielä lisätä, että tulisin omistautumaan täysin perheelleni jos joskus sellaisen saan. Toki ei tässä nyt mikään kiire vielä ole, mutta parempi ennemmin kuin myöhemmin, elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä, koskaan ei voi tietää milloin se viimeinen päivä koittaa. Tottakai se parisuhde olisi toivelistalla numerona yksi, mutta en kieltäytyisi muistakaan tarjouksista jos joku kiva nainen sattuisi vastaan tulemaan ja kaipaisi vähän hellyyttä ja huolenpitoa. Parisänkyni toinen puolikas ammottaa tyhjyyttään, niin olisihan siihen kiva saada toinen ihminen nauttimaan elämästä ja viettämään mukavia hetkiä. Aika takuuvarmasti siitä toinen osapuoli saisi lähteä hymyssä suin kohti kotiaan, mutta ei olisi ihme jos hän kaipaisi pikaista uusintaa. Minä kun voin luvata että tiedän mitä teen ja miten saada nainen nauttimaan, vaikka toki se on yksilöllistäkin, ei kaikki ole samasta muotista tehtyjä. Avoimin silmin ja mielin kohti tulevaa.

Loppuun musiikkia jälleen kerran Jimi Pääkallolta - Yksi elämä.Meillä on kuitenkin vain yksi elämä, käytetään se niin ettei viimeisinä päivinä tarvitse katua tehtyjä ja tekemättömiä asioita.

perjantai, 11. elokuu 2017

Onko ihmisillä enää ollenkaan selkärankaa?

Palaan aiheeseen josta kirjoitin muutama postaus sitten. Siihen ainaiseen pinnallisuuteen ja siihen miten toista ihmistä nykypäivänä kohdellaan. Nyt olen tämänkin viikon aikana parin ihmisen kanssa vaihtanut viestejä ja sitten kun sovittiin kuvien vaihdosta niin kävi niin kuin yleensä käy. Se on se perinteinen radiohiljaisuus siinä vaiheessa tuloksena, vai pitäisikö käyttää tätä nykyaikaista termiä "mykkäpakit". Kun tietäisi että mikä tämän koko ilmiön takana, eikö uskalleta sanoa totuutta ääneen, eikö välitetä yhtään vastapuolen tunteista vai eikö vaan koskaan ole kasvettu aikuiseksi. Se on vaan helpointa jättää se viestittely siihen. Tuollainen käytös ei ole missään vaiheessa hyväksyttävää, eikä kypsän aikuisen ihmisen käytöstä. On se surullista että nykyään ulkonäkökeskeisyys on se ajan ilmiö, vaikka sen ihmisen sisimmän pitäisi olla tärkeämpi. Vaikka ajatusten tasolla synkkaisikin toisen ihmisen kanssa niin koko homma kaatuu sitten siihen ulkonäkökysymykseen.

Kuitenkaan minussa ei ole mitään hävettävää, eikä tarvitse kulkea pussi päässä kadulla. Pituutta on hiukan yli 170, painoa muutama kilo ylimääräistä, jos tuijotellaan painoindeksejä, mutta ihan sopusuhtaisessa kunnossa olen. Oma tukkakin on päässä ja muutakin naamakarvoitusta saattaa olla aika ajoin, toiset tykkää ja toiset ei. Muutenkin on elämä kunnossa, vakituinen työpaikka löytyy, enkä elä kädestä suuhun -periaatteella, niin pystyn hemmottelemaan itseäni ja mahdollista kumppanianikin aika ajoin.

Valitettava totuus vaan tuntuu olevan että 99,99 % ihmisistä on niitä äärimmäisen pinnallisia yksilöitä joille ulkokuori merkkaa enemmän kuin muut asiat ja tähän joukkoon mahtuu paljon ihmisiä jotka eivät itsekään ole mitään neiti täydellisiä. Kysymys kuuluu, että onko niitä ihmisiä enää jotka hyväksyvät ihmiset sellaisina kuin he ovat. Alkaa pahasti näyttämään siltä että sitä etsitään nimenomaan sitä virheetöntä yksilöä jota ei ole olemassakaan, kaikissa meissä on omat vikamme ja ne vaan pitää sietää ja niiden kanssa oppia elämään. Ei se ole kivaa että tuntuu että siltä että olisi joku toisen luokan kansalainen ja ikuinen väliinputoaja.

Jostain muistilokeroista tuli mieleen tällainen biisi, joka sopinee tähän teemaan PMMP - Olkaa yksin ja juoskaa karkuun.