Eronneet saivat eilisen Vain elämän myötä uuden anthemin ja voimabiisin Olli Lindholmin esittämän Fairytale gone badin suomennoksen myötä. Nähtäväksi jää tullaanko tätä kuulemaan keikoilla, epäilen kyllä koska tuskin näitä hirveästi Yön keikoille tuodaan vaikka ainakin joistain biiseistä jonkunsortin hittejä tuleekin.

Tämänkin myötä taas tuli oma entinen suhde mieleen ja aikamoinen tarina se olikin, ainakin mistä se lähti. Nykypäivänähän netissä kohtaaminen ei toki ole uutta kun sitä on jopa entinen pääministerikin harrastanut, mutta koko se tapahtumien ketju mistä omalta kohdalta homma lähti liikkeelle. Aiempi blogini kun oli ensinnäkin yksi olennainen tekijä, tarvittiin yksi tietty nainen sitä lukemaan ja kommentoimaan. Sitten tarvittiin yksi nyrkinisku Helsingin rautatieasemalla eräänä elokuisena perjantai-iltana, ilman sitä en olisi ollut seuraavana perjantai-iltana kotona koneen ääressä kirjoittamassa blogia, johon jo edellämainittu nainen kommentoi omasta illastaan ja että hänen iltansa menee yhden tietyn chatin parissa ja minä suuntasin sinne, vaikka haastavaa sinne olikin päästä sisään kun oli ruuhkaa linjoilla. Siinä sitten juteltiin ja lähipäivien aikana vaihdettiin viestejä jne. Sitä en muista missä vaiheessa sovittiin tapaaminen, mutta tapaaminen oli n. pari-kolme viikko tuosta chat-illasta eteenpäin. Tapaamisen jälkeen oli ihastusta ilmassa ja siitä sitten varmaan sovittiin seuraavat treffit seuraavaksi viikonlopuksi ja sen jälkeen reissaamista riittikin lähes joka viikonlopuksi. Kaukosuhteessa mentiin parisen vuotta, kunnes aika ja olosuhteet olivat kypsät saman katon alle muuttamiseen. Kaukosuhteessa oli se hyvä puoli, että kipinä säilyi paremmin kun näkin vain viikonloppuisin eikä kuitenkaan edes joka viikonloppu. Saman katon alla kuitenkin kun suhde muuttuu arkisemmaksi.

Rupesin sitten myös tuon Lindholmin versioinnin vuoksi tutkimaan että mitäs siinä alkuperäisessä Fairytale gone badissa lauletaan. Yksi rivi sieltä iski pintaan "Tell them it's me who made you sad, Tell them the fairytale gone bad." Ainahan toki parisuhteessa on kaksi ja molemmat ovat osaltaan syyllisiä suhteen ongelmiin, mutta kyllä minä sen tiedän myönnän etten ollut maailman paras kumppani, en osallistunut kotitöihin niin paljon kuin olisi pitänyt. Ja kun se viimeinen niitti suhteelle oli oma jarrutteluni siinä naimisiinmeno- ja lapsiasiassa. Nyt on myöhäistä sanoa, että nyt olisin valmis kaikkeen, kelloa ei pysty kääntämään takaisinpäin, mitään ei ole enää pelastettavissa. Siitä viidestä vuodesta jäi toki oppia käteen, että mitä pitää tehdä seuraavalla kerralla eri tavalla, jos seuraava vakava suhde joskus tulee vastaan. Paljon toki oppi myös itsestään.

Palataan nyt vielä hetkeksi nykypäivään. Voin kertoa, että jotain pientä ja vähemmän vakavaa sutinaa on ollut, sellaista johon en ole edes onnistunut tunteita sekoittamaan, vaikka omassa tapauksessani onkin se vaara että ne sekoittuvat kuvioon, niinkuin tuon perheenäidinkin kanssa. Itse olin siinä jutussa täysillä mukana, mutta vastapuolen intressit jäivät kysymysmerkiksi. Tavallaanhan se on paljonkin helpompaa kun molemmilla on samat intressit ja jos se suhde ei ole kummallakaan se perimmäinen, vaan enemmänkin hauskanpito. Itsekin vähän yllätyin että yleensä olen nyt pystynyt tuollaiseen menoon, ehkäpä se sopii tähän tilanteeseen. Tuntyy myös hyvältä tuntea itsensä taas halutuksi ja hienoahan se on kun saa toisen nauttimaan ja nauttia itsekin. Taidot ja näppäryys on hallussa, ilman tyydytystä ei minun makuuhuoneestani tarvitse poistua. Toki se ihan oikea parisuhde on kuitenkin mielessä ja toiveissa, jos vielä minulle olisi joku oikea tai ainakin vähiten väärä olemassa. Mutta nyt en lähde ollenkaan millekään angstailulinjalle koska kuitenkin pohjimmiltaan on niin hyvät fiilikset. Kesä tulee ja aurinko paistaa, synkistellään sitten vaikka syksyllä taas jos siihen on aihetta.

Annetaan nyt vielä viimeinen sana Lindholmin Ollille.