Elämä ei mene aina taikka koskaan niinkuin elokuvissa tai Strömsössä. Jokaisessa suhdemuodossa on tietysti ihan sama, mutta kun edes on suhteessa niin silloin kuitenkin se toinen on olemassa. Näin sinkkuna kun olet totaalisen yksin, ei ole ketään jonka kanssa voit käydä läpi tapahtumia, jolta saada tukea ja lämpöä heikkona hetkenä jne.

Nimenomaan se seuran puute rassaa tässä elämäntilanteessa eniten. Etsiä saa, mutta löytämisen kanssa on vähän niin ja näin. Liikaa on tullut pettymyksiä koettua, joten parempaan haluaisi uskoa. Tyhjiä puheita ja lupauksia kyllä annetaan, mutta sitten kun pitäisi edetä sanoista tekoihin, niin siihen sitten jääkin. Moni tuntuu puhtaasti olevan liikkeellä vain kirjeenvaihtomielessä tai sitten vaan ei ole pokkaa tavata oikeassa elämässä ja sitten on näitä jotka lähettävät yhden viestin ja katoavat saman tien. Moni kyllä niitä tapaamisia lupailee, mutta niiden toteutuminen onkin sitten mahdottomuus, samoin jos on vaikka aiemmin jo tavannut ihmisen ja on puhuttu että nähdään uudestaan niin sekin yleensä jää lupausten tasolle. En ymmärrä mikä on motivaatio tällaisen toiminnan takana, pelkkää kiusaamista ja turhien toiveiden herättämistä.  Itse olen saanut kokea kiusaamiset jo koulussa joten aikuisilta ihmisiltä ei odottaisi pelejä ja leikkejä. Tuskin kukaan haluaa toimia pelinappulana toisten leikeissä. Enkä enää edes jaksaisi mainita tätä vallitsevaa pinnallisuutta, että ihmisessä ei nähdä mitään muuta kuin pelkkä ulkonäkö, eikä ole haluakaan kurkistaa sinne pinnan alle. Jos taas katsottaisiin jotain muuta kuin sitä ulkonäköä, niin silloin saattaisi pullat olla paremmin uunissa, mutta ne muut asiat jää harvojen todettavaksi, montaa vielä harmittaisi jos tietäisivät mistä jäävät paitsi. Itse olen tyytyväinen itseeni juuri näin, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Joku vastakkaisen sukupuolen edustajakin joskus on erehtynyt komeaksi tai söpöksi sanomaan, mutta ehkä vielä joskus tulee sellainen ihminen vastaan joka kelpuuttaa koko paketin tällaisenaan.

Kai tässä pitää siihen ajatukseen totutella että ne ilot mitkä on tälle elämälle tarkoitettu jaettavaksi on kulutettu loppuun tai sitten vaan aidot ja sanojensa mittaiset ihmiset on vaan kaikki kadonneet maailmankartalta. Omasta mielestäni en odota liikoja, mutta ilmeisesti se sitä sitten on, jos toivoisi että löytyisi ihminen jonka kanssa viihtyy ja pystyy nauttimaan elämästä, niin arkena kuin viikonloppunakin, niin ettei ole kiire mihinkään. Mikä olisikaan mukavampaa kuin herätä joskus uuteen päivään toisen vierestä ja kenties jos mahdollista viettää kiireetöntä aamua ennenkuin kumpikin irrottautuu omiin päivän toimintoihinsa. Vaikka ei tässä suin päin ollakaan avioon menossa ja lapsia tekemässä, niin haussa kuitenkin jotain muuta kuin pelkkää yhden yön suhdetta ja muutakin kuin pelkkää makuuhuonejumppaa, aikaa voi viettää mukavasti myös muilla tavoilla.

Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, mutta olosuhteiden pakosta moni joutuu niin olemaan ja elämään. Miten se muutos sitten tehdään ettei yksinäisyys olisi monelle niin yleinen olotila. Jos joku keksisi keinon poistaa tai edes vähentää radikaalisti maailmassa vallitsevaa yksinäisyyttä, niin varmasti sillä nappaisi Nobelin tai vastaavan palkinnon heittämällä. Toki siihen tarvittaisiin myös asenneilmapiirin muutosta, joka lähtee jokaisesta ihmisestä itsestään ja siten parempi maailma kaikille on mahdottomuus. Kaunis ajatus, mutta ei tule meidän elinaikanamme toteutumaan.

Tuskin olen ainoita ihmisiä, joilta usko ihmisiin on aika heikolla monien pettymysten kautta, meitä on ihan liikaa. Kukapa ei toivoisi parempaa huomista, mutta toteutuuko se.

Kunhan nyt löytyisi ensi alkuun edes se yksi ihminen, jonka sanat ja teot ovat samassa linjassa ja joka pystyy nostamaan ne vaikeatkin asiat keskusteluun, eikä vain pidä niitä sisällään ja hoida näiden käsittelyä pelkästään kirjallisessa. Avaamalla suunsa oikealla hetkellä säästyisi monelta mielipahalta ja siltä että se harmitus kasautuu omaan sisimpään ja myrkyttää sieltä käsin omaa ja toisten elämää sillä että asioita ei käsitellä silloin kuin ne kannattaisi käsitellä.

Laitetaan nämä ajatukset pakettiin Uniklubin tahtiin, Kylmää. Sitä odotellessa, että joku toisi lämpöä, iloa ja valoa tähän elämään.